Minuunkin iskee pari kertaa vuodessa jokin merkillinen eksotiikan kaipuu. Onneksi sen tyydyttäminen ei tälläkään kertaa maksanut kuin muutaman euron: ostin heräteostoksena naapurikunnan marketista granaattiomenan ja söin siitä puolet eilen, puolet tänään. Sen raikkaanmakea maku ja ratiseva suutuntuma ovat suosikkejani, eikä siihen pääse kyllästymään, koska perin harvoin raaskin eksoottisia hedelmiä ostaa.
En tiedä, mistä olin saanut päähäni, että granaattiomena pitäisi syödä kuoresta lusikalla kuin kiivi. Eilisen puolikkaan söin niin, paitsi että työläännyin pian lusikkaan ja aloin kaivella siemenet sormin suuhuni. Lautanen, pöytä ja pöydällä oleva kirkasvalolamppu olivat operaation päätteeksi niin mehuroiskeissa, että olisi voinut luulla pöydällä teurastetun jonkin pienehkön eläimen. Tänään jälkimmäisen puolikkaan kanssa tulin järkiini ja paloittelin sen ihan rohkeasti käsin; se lohkoutui kauniisti hyvin pienillä liikkeillä. Ja kas: ratisevat siemenet olivat saatavilla isoina klimppeinä ja niitä saattoi heitellä suuhunsa hyppysellisen kerrallaan. Mehuroiskeetkin olivat pienemmät. Nyt kun sitten jälkikäteen googlettelin granaattiomenaa, havaitsin, että lohkomallahan se näemmä pitäisikin avata.
Google opetti myös, että tällä roiskivalla möllykällä on paljon positiivisia terveysvaikutuksia. No joo, aikansa kutakin. Seuraavaksi otan pakastimesta mustikoita ja mansikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti