"Jos käy niin, että oma ystävä tai kumppani alkaa käyttäytymään myrkyllisesti, on syytä ensin sanoa, ettei kauaa kuuntele tuollaisia puheita. Sitten ihan oikeasti toimia, ettei jää sellaisen ihmisen vaikutuspiiriin."Eikö nyt huomattavasti inhimillisempi vaihtoehto olisi ensin pyrkiä keskustelemaan tämän läheisen kanssa, että mistä on kyse? Jos ihmisen käytös muuttuu aiempaan nähden, jokin muukin on muuttunut. Olisi vähän helkkarin hyvä selvittää, että mikä. Psyykkinen sairaus iskemässä/iskenyt? Fyysinen sairaus? Näiden yhdistelmä? Jokin kaukaa peräisin oleva vaivaava asia ihmissuhteessa? Jokin muu, mikä?
Pikaratkaisu ei ole mielestäni tässä asiassa aikuisen ihmisen valinta. "Negatiivisista" ihmisistä kirjoittaa Sam Dylan Finch Everyday Feminism-sivustolla paljon paremmin. Lukekaa hyvät ihmiset mieluummin tämä artikkeli. Jos joku on vaikea ja purkaa huonoa oloaan muihin, nollaako se kaiken muun mitä hän on? Onko hän ansainnut hylkäämisen? Onko hän kokonaan paha ja kartettava?
Totta kai kaikella ja kaikilla on rajansa, ja jokainen tietää itse, mitä on valmis sietämään ja keneen ei halua olla yhteydessä. Mutta minua ärsyttää ajatus siitä, että pyritään parantamaan omaa elämää olemalla näkemättä negatiivisia asioita. Leimataan jotkut ihmiset, ehkä läheisetkin, negatiivisuuden lähteiksi, ja ajatellaan, että he ansaitsevat tulla jätetyksi yksin, koska eivät osaa olla tarpeeksi positiivisia.
Ja tietenkin, kuten useat muutkin minua raivostuttavat asiat, tämäkin kolahtaa minuun henkilökohtaisesti. Minun vihjailtiin taannoin olevan negatiivinen vaikuttaja ja ikäväksi muuttuva ilmiö erään ihmisen elämänpiirissä. Ja minusta hankkiuduttiin eroon. Ei pelkästään siksi, että olin kielteinen persoona, mutta oletan, että sillä oli suuri osa. Syy muuttumisessani negakääkäksi oli se, että minulla oli henkinen hätä - yritin ilmaista sitä, mutta en sitten kovin rakentavasti osannut. Joudin siis kaatopaikalle.
Edit. Korjasin: artikkeli olikin Everyday Feminismistä eikä Alternetistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti