Ei, sanat eivät katoa missään metafyysisessä tahi filosofisessa mielessä vaan aivan konkreettisesti. Kaupanteossa oli niin perskaleen kiireinen päivä, että kieli alkoi sammaltaa jo viiden aikaan (ja kahdeksaan piti jaksaa). "Laitanko kussiin, eiku passiin, eiku kassiin, siis MUOVIPUSSIIN?" Aika monta kertaa. "Kiitos hei" oli myös useasti jotain sinnepäin, esimerkiksi "kiitos kei", "hiitos hei" tai "khiitos hei".
Ja kotiin tultuani en saanut suustani sanaa "lasipurkit", vaan jouduin esittämään pantomiimina puolisolle, mitä olin vienyt kierrätyspisteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti