Kovasti on ollut viime päivinä juttua työttömistä, jotka kieltäytyvät töistä. Ensin ihmeteltiin iltapäivälehdessä, kun ei kelpaa kymmenen euron tuntipalkalla muutaman tunnin siivoustyö. Sittemmin Yle intoutui tekemään jutun siitä, miten ja millaisilla syillä työstä ylipäätään kieltäydytään. Että menevät nuo ihmiset, mokomat, ihan laskimen kanssa laskemaan, mikä vaihtoehto parhaiten kannattaa, kehtaavatkin ajatella omaa etuaan niukassa taloustilanteessaan.
Tästä asiasta minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta. Työvoimatoimisto, tai mikä hänen nimensä nykyään onkaan, TE-keskus, ei ole koskaan suoraan kehottanut minua hakemaan mitään paikkaa. Työhönosoitusta ei siis ole tullut. Joillekin ilmeisesti todellakin näin tapahtuu! Olen miettinyt, miksi ei minulle. Olenko vielä suojassa, koska minulla on ansiosidonnaisen päivärahan päiviä jäljellä? Onko minut tagattu jotenkin "suhteellisen aktiiviseksi", koska olen omia aikojani osallistunut kursseille ja hakuvalmennukseen? Olenko akateemisen tutkinnon suorittaneena jotenkin erityisasemassa, vaikka toinen ammattini onkin perusduunarityötä? Vai olenko vain kadonnut arkistoihin ja tilastoihin kenenkään muistamatta tai huomaamatta? Minua ei toisaalta ole käsketty tällä jälkimmäisellä työttömyysjaksollani henkilökohtaisesti ilmoittautumaan (tai tekemään mitään muutakaan) työkkäriin, vaan asiat ovat hoituneet puhelimessa.
Ajoittain melkein toivon, että jokin hakukäsky tosiaan tulisi. Silloin tuntuisi luvallisemmalta ja sopivammalta hakea paikkaa, johon välttämättä en omana itsenäni tuntisi rahkeideni riittävän. Ja olisi mukavaa saadakin jokin työ, jossa on jotain ihan uutta. Kunhan ei olisi asiakaspalvelua.
Olen metsästellyt paikkoja, jotka tuntuisivat edes vähän sopivilta ja haettavilta. Suunnittelen lisää täsmäiskuja elokuulle: aion tyrkyttää itseäni tiettyihin firmoihin vielä vähän enemmän. Tarvitsen toimintaa! Lisää ajattelemista! Oppimista!
Mutta jos kävisi niin, että työvoimatoimisto käskisi minua hakemaan paikkaa, johon en missään nimessä tuntisi sopivani, niin luulen, ettei minun olisi tarpeen suorin sanoin hakuprosessin aikana työstä kieltäytyä. Riittänee, kun teen samoin, kuin aina tähänkin asti, siis haen parhaani mukaan. Eihän se ole aikaisemminkaan työpaikkaa minulle tuonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti