Kävin Suomen puotimuseossa. Ihan sympaattinen paikka. Puotitavaroiden lisäksi näytillä oli noin viisisataa Arabian kuppia ja lautasta jonkun keräilijän kokoelmista. Kuulemma kaikkiaan tällä keräilijällä on kuppeja 1300 - siihen verrattuna minun noin kolmenkymmenen muumimukin kokoelmani on vielä aika pientä.
Puotimuseon yläkertaan oli rakennettu vanhan suomalaisen hienostokodin kutsuja kuvaava dioraama. Hienoja huonekaluja, vanhoja kirjoja ja kakluuneja, ja piikaa esittävä nukke tulta kohentamassa. Yläkertaan johtavien portaiden vieressä oli kyltti, jossa kiellettiin useamman kuin kuuden henkilön meno yläkertaan yhtä aikaa. Mietin, että siksiköhän, että lattia ei kestäisi enempää painoa. Tilaa kyllä olisi ollut.
***
Tulin eilen illalla vähän ennen kymmentä kotiin tytärten kanssa. Nukuin huonosti. Silti olin tänä aamuna jo ennen kahdeksaa pesemässä muutamia mattoja tuolla paikallisen lutakon rannassa. Mattojen peseminen on minusta kylläkin mukavaa hommaa, helppoa siihen nähden miten hyvää tulosta saa aikaan, mutta mietin, että kenenköhän elämäkäsikirjoitusta tässä oikeastaan toteutan. Että miksi minusta tuntui, että heti kauniin ilman tullen on pakko saada matot pestyä. Kun eihän siihen nyt kukaan kuolisi, jos veisinkin ne mainioon itsepalvelupesulaan.
Pesen kuitenkin tänäkin kesänä mattoni itse - tuntuupahan edes vähän, että saa jotain aikaan ja on oikeus olla olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti