Viime viikolla laitoin hakemuksen muun muassa yhteen naapurikunnan paikkaan. Autoa tarvittiin - minulla on auto. Vaatimuksina oli tietynlainen kielitaito - täytin mielestäni vaatimukset aivan hyvin. Muuten hakijalta edellytettiin lähinnä nopeutta, ahkeruutta ja jonkinlaista nettitaitoa, eikä mitään erityistä ammattipätevyyttä. Työ olisi kestänyt vain pari kuukautta.
Tein hyvän hakemuksen kuvineen kaikkineen, liitin pdf-version ceeveestäni sekä osoitteen Linkedin-profiiliini. Rekryfirmasta soitettiin jonkinlaisen esikarsinnan nimissä heti seuraavana päivänä ja kyseltiin, tosin kysyjä puhui suunnilleen samat asiat, jotka olin jo hakemuksessa ilmoittanut. Kuulemma perästä kuuluisi, jos kutsu varsinaiseen haastatteluun tulisi. (Ihmettelin muuten tätä tiukkaa seulaa! Parin kuukauden pienipalkkainen työ, ei mitään erityisiä pätevyysvaatimuksia, ja tällainen etukäteinen soittelukin.)
Tänään sitten tuli automaattinen sähköposti, että hakuprosessi on päättynyt. Ei siis haastattelua minulle.
Jälleen kerran pohjakosketus itseluottamuksen alalla: työ, jossa olisi varmasti pärjännyt ylioppilaspohjalta ilman kokemusta, ja minä en kelpaa siihenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti