Saattaa tässä käydä niin, että yksi poskihampaistani tulee tiensä päähän. Piti nöyrtyä taas sitä samaa hammasta tohtorille näyttämään, kun koko kesäkuu meni enemmän tai vähemmän leukaluu kolottaen. Kyseinen yksilö on juurihoidettu viitisen vuotta sitten, joten eihän sen pitäisi mitään enää tuntea, vaan sattuuhan sitä kummempiakin. Tämänkertainen hammaslääkäri tarjosi sentään asiasta selkeän ja perustellun mielipiteensä, siinä missä edellinen sanoi vain että ei siinä mitään vikaa ole. Hampaan juuri on jotenkin kummallinen ja ilmeisesti sen takia juurihoidon tulos ei ole ihan oppikirjan mukainen. Saman toimenpiteen uusiminen ei kuulemma välttämättä onnistuisi tässä tapauksessa kovin hyvin, joten on ihan perusteltua poistaa hammas, jos se ei saamallaan ensiavulla lakkaa tuottamasta minulle tuskaa.
En tiedä ketään oman ikäluokkani ihmistä, jolta olisi poistettu hammas sen kurjan kunnon takia. Nolottaa. Purimeni eivät toki ole mitään priimaluokkaa - äitini sanoi jo silloin kun olin lapsi, että Sylvin hampaat ovat kuin veikkausrivi eli yksi risti kaksi ja loput peruutettu - mutta en sentään ajatellut joutuvani varhaisessa keski-iässä hammaspuoleksi. Lapsena minua peloteltiin, että jos syön paljon karkkia, minulle pitää hankkia rippilahjaksi tekohampaat. Olen sentään onnistunut viivästyttämään sitä prosessia jonkin verran, noin 25 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti