Pitkällisen harkinnan jälkeen varasimme matkan Lontooseen. Lentomatka alkoi hermostuttaa minua välittömästi niin, että oli pakko mennä pesemään kylpyhuonetta ja suorittamaan muita siivoustoimenpiteitä. "Tollasta sijaistoimintaa, ihan kuin olisit joku eläin", sanoi puoliso.
Kävimme kuljeskelemassa metsässä. Siellä kevät suorastaan hyppäsi silmille ja syöksyi hengitysilmassa keuhkoihin ja huokosiin. Valkovuokkoja oli melkein huvittavan paljon ja mustarastaat, peipot ja sepelkyyhkyt (ainoat linnut, jotka tunnen äänestä) lirputtivat vähän joka puussa. Metsän pohja oli märkä ja mukava, saappaat mossahtelivat sammalessa ja savessa. Päädyimme sattumalta aution näköiselle mökille, johon ei johtanut edes kunnon polkua saati tietä. Sen oveen oli niitattu hirvittäviä uhkauksia siitä, mitä tapahtuu henkilöille, jotka toisten kesämökkiä luvatta käyttävät. Lähdimme melko äkkiä sen pihapiiristä kauemmas, koska tuli pahaenteinen olo.
Sataa roppasi vähän, mutta vain niin vähän, että se ei haitannut lainkaan. Lämmin, kostea metsä, satunnainen aurinko ja sammakonkutu. Tuli jotenkin elävä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti