Olisin kerännyt nokkosia, koska ne ovat kuulemma kovin ravinteikkaita, vaan eihän niitä tietenkään silloin löydä, kun varta vasten etsimään lähtee. Tai löytää, mutta ainoastaan tienviereltä tai muuten sellaisilta paikoilta, joista ei hygieniasyistä halua kerätä. Varmin tapa löytää nokkosia lienee edelleen kaatua sattumanvaraisesti johonkin pusikkoon - silloin universumin laki määrää, että alla on jumalaton nokkospuska.
Ajatukset ovat taas hukkuneet rasittaville teille. Olen toisinaan niin tavattoman lapsellinen, riidanhaluinen ja yliherkkä, että tarvitsisin jonkinlaisen tunne-elämän resetoinnin. Haaveenani on olla kuin Pikku naisia -kirjan äiti, rouva March: epäitsekäs, uhrautuvainen ja äärettömän lempeä, myös ääneltäni. Rouva Marchin tyttäret toivovat, että heistä aikuisina tulisi yhtä hyviä ihmisiä kuin heidän äitinsä on. Rouva March ei huutaisi ohimosuonet tykyttäen teinille, joka ei tule sovittuun aikaan kotiin, vaan kärsisi huolensa ja hätänsä vaieten; hänen jälkeläisensä ymmärtäisivät tekojensa seuraukset kuin itsestään, katuisivat sydämestään ja parantaisivat tapansa, koska haluaisivat jalostua ja kehittyä ihmisinä.
Ja kun nyt kerran epätodennäköisistä skenaarioista puhutaan, niin en voittanut Eurojackpotissakaan senttiäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti