Muistiin
henkiselle ilmoitustaululleni: älä enää luota muistiisi. Älä varsinkaan
silloin, jos olet täysin ja sataprosenttisen varma siitä, että muistat
oikein.
Minulta nimittäin loppuivat verkkopankin tunnusluvut. Yleensähän niitä tulee sitten automaattisesti postissa lisää, kun vähenevät alle kahdenkymmenen. Nyt ei tullut. Ihmettelin. Unohdin hoitaa asian pariinkin kertaan. Sitten ne todellakin loppuivat ja tuli vähän tuskan paikka, että milläs
nyt maksetaan. Puoliso tuteerasi moneen kertaan, että olenko nyt ihan
varma, että niitä ei ole postissa näkynyt. Ei ole, sanoin, ei ole, ei
ole, ei todellakaan ole. Olin juuri laittamassa pankkiin viestiä aiheesta, kun puoliso käski katsoa vielä kerran läpi sen kenkälaatikon, jossa pankkiasiakirjojani säilytän. Siellä oli tammikuussa päivätty kirje. Taitettuna. Sen sisällä olivat tunnuslukuni. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa niiden saapumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti