Provosoitumista iltapäivälehdistä, osa N

Aamusella sattui heti silmään Iltasanomien seksiaiheinen artikkeli, jonka otsikko on tarkoituksellisen raflaava: Erikoislääkäri lataa: Jos nainen kieltäytyy seksistä, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset. Ei liene ihme, että juttu näyttäytyy hetimiten Näitä luetaan -listan kärkipäässä.

Keltaisen lehdistön juttuja nyt ei tietysti kannattaisi kovin vakavasti ottaa, mutta en voi olla ajattelematta, että näitähän sitä ihmiset lukevat. Lukevat, silmäilevät, eivät välttämättä sen kummemmin ajattele, ja sitten vetoavat niihin. Että näin se lääkärikin sanoi!

Jutussa siteerattu lääkäri esittää itse asiassa otsikossa mainitun "latauksen" näin:

 — Monet tulevat gynekologin vastaanotollekin hakemaan lupaa haluttomuudelle. Mielestäni parisuhde on kuitenkin sanaton sopimus seksuaalisesta kanssakäymisestä, ja haluttomuus on sopimusrikkomus. Jos nainen katsoo oikeudekseen kieltäytyä seksistä vastoin puolison toiveita, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset.

Niin no. En minä nyt tästä ihan totaalisen eri mieltä ole. En esimerkiksi väitä, että sen, joka osapuolista on seksuaalisesti halukkaampi, pitäisi vain nöyrästi kestää ja elää haluttomamman puoliskon armopaloista. Mutta se, että parisuhde olisi sanaton sopimus seksuaalisesta kanssakäymisestä? Vielä nykyäänkin? Miksi ihmeessä sen pitäisi olla sanaton? Jos asian nostaisi pöydälle ja haluttomuudesta ja halukkuudesta puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä, kaikki osapuolet selittäisivät näkökantojaan ja lopuksi päädyttäisiin jonkinlaiseen kokeiluun, ehdotukseen tai kompromissiin, lähtökohdat voisivat olla paljon terveemmät. Ei tarvitsisi aina ja ikuisesti pelata mitään pelejä ja arvailla, mitä tuo toinen nyt tästäkin ajattelee! 

Ja haluttomuus sitten on sopimusrikkomus, väittää lääkäri. Onko kenties myös puolisossa suhteen kestäessä ilmennyt maitoallergia, hiustenlähtö, pitkäaikainen sairaus tai muu sellainen sopimusrikkomus - eihän niidenkään välttämättä osattu aavistaa tulevan kuvaan mukaan? No, kenties siteerattu lääkäri ei oikeasti käyttänyt täsmälleen noita sanoja, ainakin toivon niin, mutta miten haluttomuus sinänsä, yksilön tuntemuksena, voisi olla sopimusrikkomus? Seksuaalisesta kanssakäymisestä yllättäen ilman havaittavaa syytä vetäytyminen voisi sellainen ehkä ollakin, jos suhteessa on muutenkin tapana pysytellä jonkin kuvitteellisen tai konkreettisen sopimustekstin puitteissa.

Entäpä sitten viimeinen siteerattu lause: jos nainen katsoo oikeudekseen kieltäytyä seksistä vastoin puolison toiveita, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset. Ensinnäkin: miksi nimenomaan nainen mainitaan? Toiseksi, toteamus on saatu kuulostamaan uhkaavalta. Hyväksy seuraukset, lahna, tai muuten! Seurauksilla tässä mitä luultavimmin tarkoitetaan että puoliso hankkii sitten seksinsä muualta tai jopa jättää moisen naisen (naisen!), vaikka suoraan ei sanotakaan.

Ettei jäisi epäselväksi: jos on parisuhteessa, joka perusolemukseltaan on romanttinen ja eroottinen, on mielestäni kumman tahansa osapuolen taholta erittäin väärin pihdata seksiä, läheisyyttä ja kosketusta kiusallaan tai vallankäyttötarkoituksessa. On pahansorttista vallankäyttöä sanoa/osoittaa kumppanilleen, että "en aio tyydyttää seksuaalisia tarpeitasi, mutta en myöskään hyväksy sitä, että tyydyttäisit tarpeesi muualla". Jos siis kyse on vain ja ainoastaan siitä, ettei halua, ei siitä, ettei kykene tai jaksa. 

Iltiksen jutussa päädytään loppua kohti pehmentelemään vähän; ilmeisesti tuo yksi tarkemmin määrittelemätön uhkavaatimus riitti. Ehdotellaan säännöllisiä, kalenteriin merkittyjä seksitreffejä, ja muistutetaan, että jos rakastaa toista, seksiin voi hänen takiaan suostua, vaikkei itse niin haluaisikaan. No joo, mikäpä siinä. Ja käyhän sitä välillä niinkin, että kun vain rupeaa toisen lähelle, niin ruumis herää ja nauttii. Mutta en oikein tiedä, miksi seksi on niin pakollista, että sitä pitää "harrastaa" kuin kuntosalilla käyntiä, jotta parisuhde pysyisi kasassa ja läheisyys säilyisi, niin kuin usein saa lehdistä lukea. Itse tuppaan ajattelemaan seksistä niin, että se on osa läheisyyden jatkumoa: kun henkinen ja emotionaalinen yhteys rakastettuun on kunnossa, häntä haluaa koskettaa myös fyysisesti, ja sitten myös eroottisesti. Toisin päin se ei minulla toimi. Enkä haluaisi rakastella ihmisen kanssa, joka ei halua. Minua ja seksiä. 

Hirveästi tällaisissa jutuissa tietysti roikutaan siinä ajatuksessa, että jokaisella saa olla vain yksi puoliso ja seksipartneri (kerrallaan). Se on se ihanne, johon meidät on kasvatettu ja ehdollistettu, vaikka käytännössä melko suuri osa ihmisistä ei sitä noudata. On kaikenlaisia salarakkaita, hoitoja ja heiloja. Mikä ihme siinä on, että siitä ei voisi tietoisesti pyrkiä eroon ja rakastaa ja/tai himoita julkisesti, kaikkien osapuolten suostumuksella useampaa ihmistä? Kun kerran salaakin tuntuu voivan.