Pienisyysmuistoja

Olen raivannut Tytär 2:n kanssa tämän lipastoa ja kirjoituspöydän laatikoita, mikä sinänsä on ollut palkitsevaa ja jopa hauskaa. Päivän parhaan annin ovat kuitenkin muodostaneet laatikoista löytyneet lukuisat muistivihkot ja kirjoitelmat tyttären esikouluajalta ja alaluokilta. Tekstit ovat varsin riemukkaita; kysyin luvan jakaa niistä muutaman muidenkin iloksi ja sainkin luvan.

Tytär on ilmeisesti seitsemänvuotiaana ottanut Laura Ingallsin identiteetin ja kirjoittanut kirjeen opettajalle:

Hyvä Ope. Nellie on kiusannut meitä välitunnilla. Voitko vahtia häntä. minulla on muutakin asiaa meidän koulunkäynti on mennyt hyvin. vai mitä. ope minä tykkään opiskella kaikkea paitsi uskontoo kyllä mä vähän siitäkin tykkään. toivoo: Laura ingalls

Kirjeessä on välimerkkejä sekä muutamia isoja kirjaimiakin, ja se on kirjoitettu varsin siististi tekstaten.

Eskarivuoteen on ajoitettu seuraava tikkukirjaimin luotu teksti:

MUFASA JA SARABI MINÄ JA NALA OLEMME IHMISTEN KODISSA ME TULTIIN SUOMEEN LENTSIKALLA JA JUNALLA HALUAN KOTIIN VARMAAN T: SIMBAJANALA

Myöhemmin vihossa seuraa sivun pituisia listoja, joissa on näennäisen satunnaisia sanoja, paitsi että jokaisessa listassa on sana "disko". Ihmettelimme yhdessä, mistä disko on päässyt listoille kummittelemaan.

Minun on ikävä tytärten pitkään kestänyttä ja intensiivistä mielikuvitusleikkivaihetta. Oli todella hulvatonta seurata, miten lapset vaihtelivat identiteettejä ja yhdistelivät eri satujen henkilöitä samoihin tarinoihin. Kerran ekaluokalla tytär 1 sanoi kotiin tultuaan: "Äiti, tänään mää olin koko päivän kaksisarvinen hevonen."