Listojen yö

Jos yöllä sattuu valvomaan, eikä oikein voi nousta ylöskään, koska pienessä kerrostaloasunnossa kaikki muutkin heräisivät siihen, niin aina voi tehdä mielessään listoja. Vaikkapa tällaisia:

Asioita, joita kannattaa tehdä säännöllisesti, ettei myöhäissyksyn pimeys aiheuta henkistä ja fyysistä homehtumista:

• käydä kuntosalilla
• tehdä ulkona jotain, käydä katsomassa paikkoja joissa on muutakin kuin lähiöasfalttia ja kerrostaloja
• tavata ihmisiä, mielellään kahden kesken mutta myös isommissa ryhmissä
• lukea kirjoja, joista herää edes jotain uusia ajatuksia
• neuloa sellaisia töitä, joissa pääsee mukavasti flow-tilaan tai ainakin voi vain nauttia käsien liikkeestä
• juoda päiväkahveja (ruisleivän kera! Vähennä makeansyöntiä, ämmä!), tai ehkä sittenkin mieluummin:
• juoda vihreää teetä 
• tehdä kaikkensa hyvän yöunen eteen (ei IPadia sänkyyn iltaisin!)
• halata, silittää ja koskettaa rakkaitaan, ja antautua halattavaksi, silitettäväksi ja kosketettavaksi (eikä vain muristen vetäytyä pois)

Seikkoja, jotka voi laskea reilun vuoden mittaisen kuntosalilla käynnin positiivisiksi seurauksiksi:

• Gynekologini kehui kehittyneitä vatsalihaksiani. Niitä ei näy, mutta ilmeisesti ne siis ovat heränneet elämään tuolla jossain makkaralaaksossa.
• Siskoni sanoo joka kerta tavatessamme, että on kateellinen siitä, miten timmiltä näytän. (En edes näytä timmiltä, siskoni mielipide on värittynyt.)
• Olen oppinut, että fyysisestä rasituksesta voi toisinaan seurata virkistynyt olo
• Olen talvisin vilukissa, mutta salilla käynnin jälkeen en palele koko loppuiltana enkä yöllä.
• öö...

Seikkoja, jotka ovat seuranneet reilun vuoden mittaisesta kuntosalilla käymisestä, mutta jotka eivät ole kovin positiivisia:

• Olen alkanut pitää lähestulkoon normaalina sitä, että moderni ihminen menee kirkkaasti valaistuun, kidutusvälineiltä näyttävien kojeiden täyttämään paikkaan teeskentelemään ja simuloimaan ruumiinsa ja lihastensa luonnollista käyttämistä. Tai no, olen alkanut ajatella sitä vähemmän.
• Talvikauden juhlamekkoni kiristää reisistä/lantiolta, koska jostain kummallisesta syystä satulalaukkuni ovat siirtyneet ylemmäs kohti ahteria. Jotkut lihakset lienevät muuttuneet. Luulin aina, että kun treenaa, mahtuu vaatteisiinsa paremmin.