Ei tänään

Päivät lopsahtelevat eteenpäin ihan tuosta vain kuin kuivatut luumut ja koko ajan on maanantai. Niin tänäänkin. Puhelin ei soinut aamulla joten tälle päivälle ei kukaan kaipaa sijaista. Minkään sisällä olevan työhakemukseni eräpäivä ei ole tänään eikä tällä viikolla. Mitään ei tapahdu tänään.

Tarvitsen työpaikan, noin yleensä, ollakseni järjellisempi ihminen. Pelkään alkavani höpsähtää vapaa-ajan paljoudessa: kun aikaa on, en saakaan läheskään niin paljon asioita tehtyä kuin ollessani vakituinen työläinen. Kun lähtee töihin ja pääsee käyntiin heti aamusta, vauhti kantaa hyvin iltaan asti. Ainakin alkuviikon ajan. Torstaina ja perjantaina on jo eri juttu, silloin työläinen tekee vain välttämättömimmän jaksaakseen raahautua viikonloppuun.

Koti on nyt hiljainen ja hämärä, ja minun. Muut ovat töissä ja koulussa. Heidän mielestään lorvailussani on hyvätkin puolensa: heidän kotityöosuutensa on vajunut minimiin.

Kävin viikonloppuna puolison kanssa sienessä ja se oli oikeastaan hyvinkin hauskaa. Metsä oli juuri sopivan viileä ja hiljainen. Samoiltuamme jonkin aikaa tyhjin toimin hoksasin kaatuneen koivun vieressä ison rykelmän kantarelleja. Kyykistyin niitä poimimaan ja saman tien havaitsin jo jonkin aikaa kävelleeni suppilovahveroiden päällä. Ovat, peijakkaat, hyviä sulautumaan taustaansa. Saalis oli siis kastikkeen verran kantarelleja ja monta litraa suppilovahveroita. Olin innoissani kuin tryffelisika ja leikkasin huomaamattani peukalonkin auki sieniveitsellä. Sienikastikkeesta en kyllä pidä edelleenkään, muistin sen sunnuntaina muljutellessani kantarellinpalasia suussani ja ajatellessani räkää ja etanoita. Muulle perheelle sienet onneksi maistuvat paremmin. Kaikki ilmainen ruoka on iloinen asia...

Viikonloput ja koko perheen yhteiset riennot eivät yleensä suju koko aikaa kovinkaan harmonisesti. Tyttäret ränkkäävät ja ärsyttävät toisiaan kaikin mahdollisin tavoin ja vinkuvat sitten apua, kun toinen on suuttunut ja räjähtänyt. Tätä jatkuu joskus lähes loputtomalta tuntuvan ajan. Välillä (useinkin) jompi kumpi meistä kypsistä, tasapainoisista vanhemmistakin tulee vedetyksi mukaan. Kertaalleen viikonloppuna suunnittelinkin jo perheeni vuokraamista lääketieteellisiin tarkoituksiin: jos joku kärsii liian alhaisesta verenpaineesta, viettäköön aikaa puolisoni ja kahden tyttäreni seurassa ja jopa alkaa paine nousta.