Mayday?

 Onko loppujen lopuksi lainkaan hyväksyttävää ja oikein odottaa elämältään hyviä asioita?

• Periaatteessa ei, jos pitää itseään jollain lailla oikeutettuna niihin tai ajattelee, että on teoillaan tai muuten ansainnut hyviä asioita ja onnea. Ei ole olemassa mitään universumin reilukerhoa tai näkymätöntä tuomaritahoa, joka punnitsisi jokaiselle tekojensa mukaan. Sellaisen naiivi odottaminen johtaa vain pettymykseen ja katkeroitumiseen. Toisaalta tällainen "palkinnon odottaminen" heijastaa naurettavan yksilökeskeistä, oman merkityksen ylikorostamisesta kumpuavaa maailmankuvaa.
• Toisaalta kyllä. Ehkä tässä merkityksettömyyden maailmassa on kuitenkin luvallista keskittyä ainutkertaiseen elämäänsä sen verran, että itse pyrkii järjestämään elämäänsä suotuisaan suuntaan. Ei ole pakko suunnata ihan kaikkeen kurjuuteen ja kärsimykseen päin, sellaista luultavasti tulee vastaan ihan ilman kutsuakin. Voi kulkea tomuhiukkasena äärettömässä maailmankaikkeudessa valiten reittejä, joilla tomuhiukkasen on parempi elää. Epäitsekkyys on tietenkin näissä valinnoissakin valttia, mutta omaa elämäänsä on lupa parantaa. On lupa tehdä valintoja, jotka lisäävät omaa onnellisuutta. Seuraukset on punnittava tarkkaan, samoin valintojen vaikutukset lähipiirin muiden tomuhiukkasten elämään, mutta silti. On sallittua valita vaihtoehdoista parempi tai paras. Amen.

***

Siinäpä vapunpäivän ylipitkä aforismi. 
Säätiedotuksesta huolimatta räntäsadetta ei näy, vaan päin vastoin aurinko lähestulkoon antaa ymmärtää olevansa olemassa. En viitsi noteerata vappua tänä vuonna. Aion maata sängyssä tai sohvalla ja lukea kirjaston kirjoja.