Helkkarin kaunis päivä. Olen taas aivan rättiväsynyt töistä ja huonosta nukkumisesta, mutta sekään ei estä pientä iloista lepatusta sisuksissa kun aurinko oikein lämmittää poskea ja niskaa.
Löin tänään vasaralla itseäni ranteeseen, niille holleille missä rannekello olisi jos sellaista käyttäisin. Melko muikeasti löinkin, oikein piti kirota. Olin vaihtamassa leukoja sorviin ja nuija pääsi lipsahtamaan. Vaikka laskin reilusti kylmää vettä osumakohtaan, siihen näyttää kehittyvän todella hilpeä mustelma. Vähän näyttää siltä, kuin joku olisi retuuttanut minua väkivalloin kädestä.
Koska minulla on tapana etsiä kaikenlaisia ihmeratkaisuja, jotka parantaisivat elämääni (en tietääkseni ole vielä löytänyt yhtäkään), varasin ajan opastettuun rentoutusharjoitukseen. Enkä vain yhteen, vaan viiteen. Kun olivat tarjouksessa. Tällaisia humpuukijuttuja en koskaan mainitse töissä, jotten joutuisi leimatuksi hömelöksi naiseksi. Vanhemmat äijät työpaikalla eivät kuulemma usko edes kirkasvalolamppuihin - tämäkin selvisi, kun yritin kaupitella omaa ex-lamppuani halvalla. Uskovatkohan he D-vitamiiniin tai edes ilmastonmuutokseen?
Työpäiviä on jäljellä neljä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti