Tässä on nyt tullut ajateltua kaikenlaista juttua, jolla ei ole mitään tekemistä oman elämäni kanssa. (Tämä oli disclaimeri ja selitys; ei siis tarvitse huolestua mielenterveydestäni tahi seksuaalisista preferensseistäni jatkossakaan.)
Mietin nimittäin insestiä eli lähisukulaisten välisiä seksuaalisia suhteita. Olen aikoinani lukenut Robin Bakerin kirjan Tulevaisuuden seksielämä, jossa hahmotellaan fiktiivisten kirjoitelmien avulla ihmiskunnan mahdollisuuksia lisääntymis- ja sukupuolielämänsä muuttamiseen tieteen keinoin. Kyseisessä kirjassa on pätkä tulevaisuuden perheestä, jossa avioparin lapset ovat vanhempiensa klooneja, poika isänsä ja tytär äitinsä. Kun jälkeläiset ovat tulleet sukukypsään ikään/aikuisiksi, perheen isä havaitsee tuntevansa seksuaalista vetoa kloonitytärtään kohtaan. Hänhän ei ole tytön biologinen isä vaikka sosiaalinen isä onkin, joten periaatteessa mistään sukurutsasta ei ole kyse. Lisäksi muistaakseni tarinan tyttö oli jo aikuisen iällä. Tarinan mies järkeilee, että oikeastaan on aivan ymmärrettävää, että hän tuntee vetoa vaimonsa kloonia kohtaan - aikanaanhan hän ihastui vaimoonsa tämän ollessa vastaavassa iässä ja vastaavan näköinen ja oloinen. Niinpä eräänä yönä mies hiipii kloonityttären makuuhuoneeseen - vain löytääkseen oman kloonipoikansa jo täydessä touhussa tytön kanssa.
Insestitabusta lienee paljon antropologisia tutkimuksia, ja sen väitetään olevan läsnä ainakin jossain muodossa kaikissa tunnetuissa kulttuureissa (muistaakseni). Myös useat suuret nisäkkäät, etenkin kädelliset, välttävät tutkimusten mukaan parittelua lähisukulaisten kanssa, vallankin, jos muita kumppaneita on tarjolla. Ihmis/eläinkunta on siis ilmeisesti jossain vaiheessa olemassaoloaan havainnut kollektiivisessa tietoisuudessaan (sic), että sisarusten ja muiden lähisukulaisten välisestä parittelusta syntyy useammin jälkeläisiä, joissa on jotain vikaa; sisäsiittoisuutta kannattaa välttää. Olisi kiinnostavaa tietää, miten tähän johtopäätökseen on tultu. Eläimetkin karttavat sisäsiittoisuutta, mutta on vaikeaa kuvitella, että se olisi jotenkin tietoista. Onko ihmisten insestitabu siis mahdollisesti peräisin ajalta, jolloin esim. seksin ja lisääntymisen välistä yhteyttä ei vielä tunnettu tai tietoisesti tarkkailtu? Milloin se sitten opittiin tuntemaan? Milloin esimerkiksi tiedettiin varmasti, että miestäkin tarvitaan lapsen alullepanemiseksi, eikä se ole mikään mystinen naisen äiti-maa -kyky? Olimmeko silloin jo homo sapienseja vai jotain edeltävää? Tiedän niin vähän! Ja toisaalta: kuitenkin puhutaan esihistoriallisista ajoista. Luulen, että monia asioita ihmisen esihistoriasta "tiedetään" sen perusteella, mitä on opittu vielä hengissä olevien metsästäjä-keräilijäkulttuurien avulla, joten kuinka varmaa se tieto on? Kuinka todennäköisesti muinaisten ihmisten yhteisöt ja käytös olivat samankaltaisia? Mutta haluaisin oppia enemmän. Tässä taas yksi asia sille yhä pitenevälle listalle: asiat, joista en oikeastaan tiedä yhtään mitään.
Minulla on ehkä hyvin naiivi käsitys ihmiskunnan esihistoriasta, mutta aihe on äärettömän kiinnostava. Insestitabukin kiinnostaa minua, ihan vain siksi, että se on yksi niitä harvoja asioita, joista ihmiskunta on suurin piirtein yksimielinen. Ja silti: insestiä tapahtuu. Tabua rikotaan tietoisestikin. (Tällainenkin juttu.) On kuitenkin tavallaan ällistyttävää, että kuten Oidipuksen tarinassa, tieto on se, mikä lisää tuskaa. Oletetaanpa että kaksi aikuista kohtaa, menee sänkyyn, ehkäisy on käytössä. Vasta jälkeenpäin he saavat tietää olevansa biologisia lähisukulaisia, vaikkapa nyt äiti ja poika tai sisaruksia. Ja vasta tämän tiedon saatuaan he tuntevat musertavaa syyllisyyttä ja itseinhoa. Mutta eiväthän he voineet tietää! Mitä vahinkoa tapahtui - kumpikin oli suostuvainen seksiin, jälkeläisiä ei syntynyt? Tabu on kuitenkin hyvin voimakas.
Mielenkiintoinen on myös niin sanottu Westermarck-efekti, joka mainitaan yllä linkatussa jutussakin: jos lapset (vaikka ei-sukulaisetkin) kasvavat yhdessä kuin sisarukset, siis viettävät leikki- ja kasvuikänsä yhdessä päivittäisellä tasolla, he eivät todennäköisesti tunne aikuisina vetoa toisiinsa. Siis todennäköisesti. Kyllähän tästäkin on poikkeuksia. Ihmisissä on kuitenkin siis jossain syvällä jonkinlainen tieto siitä, että jos olet tuntenut jonkun koko ikäsi, on hyvin todennäköistä, että hän on läheistä sukua kanssasi, joten hänen kanssaan ei pidä naida naputella.
Lopuksi vielä mainittakoon, että minulla ei ole veljiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti