Kauhea nainen?

No sillä lailla! Nyt kun se viime viikolla mykkäkouluillut työtoverini alkoi taas puhua minulle, niin eiköhän seuraavan tyypin kanssa sitten jo olekin aika mennä puhevälit. Alan vakavasti epäillä, sovellunko yhteiskuntaan tai minkään yhteisön jäseneksi ylipäätään. 

Toden sanoakseni tämänkertainen puhumattomuus on minusta lähinnä säälittävää tai huvittavaa. Nuori työkaveri ilmeisesti veti herneen sieraimeen, kun kehtasin kehottaa häntä siivoamaan aiheuttamansa sotkun koneeltani ja viemään työkalut pois. Ja oikeasti, en ollut mitenkään asiaton enkä korottanut ääntäni saati kiroillut. En tosin hymyillytkään, koska minusta ei ole mitään hymyilyttävää siinä, että aikuista ihmistä pitää erikseen kehottaa korjaamaan jälkensä. Siihen olisi jäänyt koko sössö, ellen olisi asiasta sanonut.