Parin viikon tuskailun jälkeen sain vihdoinkin kellokorttini jälleen plussan puolelle. Miinukset tulivat aikanaan siitä, että piti käydä yläkoululla vanhempainvartissa, ja niiden tekeminen pois olikin sitten olevinaan vaikeaa. Siis vaikka kyse oli vain muutamasta tunnista. En vain saanut oltua työpaikalla yhtään yli määräajan, aina iltapäivästä tuntui siltä, että pitää lähteä mahdollisimman lujaa pois heti kun suinkin voi. Joillakin kertyy helposti usean päivän edestä plussatunteja, mutta minä en siihen joukkoon pääse. Inhoan kyllä sitäkin, kun kortti on miinuksella, se tuntuu velan ottamiselta.
Plussalle ovat ilmeisesti kiipeämässä myös lämpötilat. Tietysti juuri, kun hiihtokausi on päässyt alkuun ja harjullakin jo kohtalaiset ladut. Vesikelissä en tykkää hiihtää, vallankaan räntäsateessa/tihkusateessa, jota säätiedotus näyttää lupailevan viikonvaihteeksi.
Mieliala ei kyllä ole ollenkaan plussalla. Erinäisten työelämäepisodien jäljiltä olen henkisesti jotenkin kynsityn ja murjotun oloinen, vähän kuin olisin toipumassa jostain psykologisesta virustaudista. Levoton, pälyilevä, vaikea keskittyä, iloton. Hoh hoijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti