Se tapahtuu näemmä taas: kosminen edestakaisinvemputus on jälleen siinä vaiheessaan, että valoisan ajan pitenemisen huomaa. Useimpina vuosina herään tähän tosiasiaan helmikuun puolessavälissä. Jos pilviverho ei olisi niin aukoton, valoisuus saattaisi piristää vieläkin enemmän.
Huonommin nukkuessaan näkee pätkittäisiä, usein ahdistavia ja ikäviä unia, mutta kun väliin sattuu yksi hyvä yö, saa nauttia pitkästä, koherentista juonellisesta unesta. Viime yönä olin unessani näyttelijä, peräti pääosassa. Esitin suurehkon yleisön edessä jonkinlaista "villinaista", joka joutui erilaisiin hankauksiin sivistyneen yhteisön kanssa. Roolihahmoni oli lähes koko ajan alasti, mikä hävetti katsomossa istuvia tyttäriäni suuresti. Yhdessä kohtaa reisilläni oli makaronilaatikkoa ja ketsuppia. Aivoni olivat nähneet jonkin verran vaivaa unen näytelmän juonen keksimiseen, sillä vaikka se näin hereillä ollessani tuntuukin aivan päättömältä, se oli pitkä ja siinä oli selkeä tarina. Näyttelin hyvin, ja ohjaaja kehui minua näytösten välissä. Rooli oli aika meluisa, paljon suuria tunteita, keholla reagointia, huutamista ja itkua. Olennainen tekijä unessa oli se, että minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä vuorosanoista eikä käsikirjoituksesta. Sanoin koko ajan kanssanäyttelijöille kulissien takana, että en ole varma, muistanko vuorosanojani kaikilta osin; totuus oli pikemminkin se, että en tiennyt ollenkaan, mitä näytelmässä tapahtuu, ikään kuin esittäisin sitä ensi kertaa. Olen nähnyt tämäntapaisia unia pari kertaa ennenkin - niissä olen ollut suuren näytelmän statistina tai sivuosassa tietämättä näytelmästä mitään ja niissäkin unissa onnistuin jotenkin taianomaisesti päättelemään ja keksimään, mitä pitää milloinkin tehdä ja sanoa. Improvisoimassa oman elämänsä pääosassa - tämä uni ei hirveästi tulkintaa kaipaa. Sitä kyllä ihmettelen, että olen unissani joskus positiivinen; tämäkin uni oli mukava ja kaikki onnistui. Hereillä ja selvin päin en oikein sellaiseen usko.
Eilen salilla uudistin tuttavuuteni Stairmasteriin. Aiemmin olen käyttänyt sitä vain aivan pienissä pätkissä totuttelun vuoksi, mutta nyt tempaisin sillä varttitunnin lämmittelyn. Laskurin mukaan kerkesin 51. kerrokseen. Kylläpä hiki lensi! Portaikonpätkästä on hyvää vauhtia tulossa suosikkini aerobisten vempeleiden joukossa, niin tehokkaalta se tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti