Välipalaksi muutama hitunen konepajaslangista. Tänään pari ruotsintuomaa:
- rosteri, niin vakiintunut termi ruostumattomalle teräkselle että harvoin virallista nimitystä käytetäänkään. Koska sana rosteri on niin selvästi tullut ruotsin kielen sanasta rostfri, olen miettinyt, onko jossain kohdassa metallialan historiaa ollut joku jamppa, joka on yksinkertaisesti lukenut sanan rostfri hieman väärin.
- senkkiterä, joka on oikeasti nimeltään kartioupotin ja vielä oikeammin kaiketi kärkiupotin. Senkkiterällä tehdään nimensä mukaisesti senkkauksia reikiin, toisin sanoen poistetaan terävät kulmat reiän reunoista niin, että siihen tulee viiste. Ruotsin sanasta sänka, kaiken järjen mukaan.
- rupa ja hipu. Nämä esiintyvät yleensä yhdyssanan alkuosina, esim. rupaterä ja hiputerä, eli rouhintaterä ja viimeistelyterä. Rupata on myös verbi, hipua en ole kuullut niin käytettävän.
Työstökoneiden ohjekilvet ovat siitä huvittavia, että harvoin tulee vastaan yhtään, jossa ei olisi liutaa kirjoitusvirheitä. Oletan, että kyltit tehdään koneiden valmistusmaassa jonkin konekääntäjän avulla (eikä kilven tekijä osaa kohdekieltä sanaakaan) tai vaihtoehtoisesti kyhätään puhelimessa ja kirjoitetaan ylös tupakka-askin kanteen. Olen tutustunut taas uuteen sorviin, eikähän niitä kilpiä voi olla lukematta. Yksinpä ovessa lukee ETTEN - TAAKSE. Kyljessä muistutetaan, että karan lähelle "ei sad laitta" käsiä tai helmojaan. Öljyämisestä kertovassa kilvessä lukee pariinkin kertaan "ötjy". Kaikki tämä puolikielisyys tuo mieleeni opiskelija-asuntolan kuivausrummun vuodelta 1994; rummun käyttöohje alkoi: "Avaa alenpi lukku puhdista suodation".
Monissa työstökoneissa on jossain kohdassa ohjeteksti "rasvaa istukka kerran päivässä" tjsp. Tälle tekstille käy aina ennustettavalla tavalla: koneistaja mustaa tussilla kirjaimet "is".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti