Vessahuumoria, osa II: Näin peität virheesi - kaksiosaisen trilogian kiihkeä päätös

Ennen.

Lauantaiaamuna heräsin valmiiksi kierroksilla käyden, koska en ollut illalla saanut suojateippauksia valmiiksi. Lattialla maaten sain sitten loputkin putkista piiloon ovelien muovisuilujen ja strategisesti sijoitettujen pahvinkappaleiden avulla, ja saatoin avata maalipurkin.

Olin ostanut rajaajan, koska sillä piti saada seinän yläosan raja siistiksi ilman teippauksia. Aloitin siis rajaamisesta. Se meni pieleen. En ole ihan varma, mikä tarkalleen oli suurin syy, mutta luultavasti yhdistelmä omaa taitamattomuuttani sekä sitä tosiseikkaa, että katonraja on rakennusvaiheessa pyöristetty melko "isolla ärrällä", kuten koneistaja sanoisi. Rajaajan pyörät eivät siis kulkeneet aivan tasaista reittiä. Kun lisäksi tumpeloin niin, että katon puolelle tuli maalia, niin voisi sanoa, että maalausvaihe ei alkanut mitenkään onnellisten tähtien alla.

Maalasin ensimmäisen kerroksen, arvosana ehkä kuutonen. Vaikeat paikat kaapin sivussa ja alla olivat vaikeampia kuin olin etukäteen osannut edes kuvitella. Tässä vaiheessa kello oli ehkä yksitoista, joten tauko, suihku ja kävelylenkki. Maalin kuivumisen katselu oli yhtä tylsää kuin maalin kuivumisen katselu (oli aivan pakko päästä kirjoittamaan noin), ja lisäksi puolisolla oli jatkuvasti naamallaan mitäs-minä-sanoin -ilme. Lähdin siis kylille, hoidin asiat, tulin takaisin ja keitin kahvit. Ostin tytär 2:lle toffeeta kiitokseksi, koska hän kannusti minua englanninkielisin lauselmin tyyliin "way to go, Mum".

Tein radikaalin päätöksen: koska katossa oli jo maalitahroja reunoissa, maalasin saman tien katonkin. Muistelin samalla jotain lastenkirjaa, jossa henkilö päätyi sotkun takia maalaamaan lopulta koko omaisuutensa samalla värillä kuin seinät. Onneksi vessanpönttö ja lavuaari olivat turvassa muovihupuissaan.

Hups

Toinen kerros selkiytti tilanteen: sain vedettyä telalla maalin tasaiseksi ylhäältä alas asti ainakin niissä kohdissa, jossa sillä on katsojan kannalta merkitystä. Kuivuttuaan lopputulos alkoi näyttää jo ihan mukavalta. Etten sanoisi jopa seiskapuolen tai kasimiikan arvoiselta. Ruuvailin pyyhekoukut ja ilmastointiaukon kannen takaisin paikalleen, ovilistat pitää uusia mutta ne saavat vielä odottaa. Loppuillan ajan kävin vähän väliä ihailemassa taivaansinistä vessaa. Samalla tulin bonganneeksi (ja etenkin puoliso bongasi) kohtia, jotka vaativat vielä siveltimellä sörkkimistä. Viimeisimpiä paikkailin vielä tänään sunnuntaiaamunakin. Pienimpiä koloja varten sosialisoin tyttäreltä vesivärisiveltimen.

 

Jälkeen.

Muistettava seuraavaa mahdollista maalausinnostusta varten:

• Maali sotkee aina enemmän kuin etukäteen tulee ajatelleeksi; ainakin näin amatöörin ollessa kyseessä.
• Pohjatöihin ja teippauksiin pitää osata varata noin kolme kertaa niin paljon aikaa kuin mitä ensimmäinen aika-arvio on.

Kokonaiskuva: positiivinen, melkeinpä onnistumisen puolelle laskettava. Erityismaininta: seinien reikien pakkeloinnin ja tasoittamisen tulos on erinomainen, mitään ei näy maalin päälle.