Tienvieret kukoistivat paitsi leskenlehteä ja sinivuokkoa myös valkovuokkoja. Eivätkö ne ole vähän aikaisessa? Muistelen, että näillä leveyksillä valkovuokot yleensä kukkivat äitienpäivän tienoolla. Sinivuokkoja täällä meilläpäin kasvaa verraten runsaasti, paikoittain suurina mattoina. Kasvaisi enemmänkin, mutta suurimman esiintymän paikalle on viime vuosina pykätty pari kerrostaloa. Sinivuokot ovat alueittain jännän erivärisiä, violettiin vivahtavasta valkoisesta syvänsiniseen. Karussa ja värittömässä kevätmaisemassa ne näyttävät joskus niin kirkkaan sinisiltä, että sitä hätkähtää. Että pitäisikö niiden ollenkaan olla siellä.
Ajellessani mietin, mikä siinä on, että kavahdan vaistomaisesti ihmisiä, jotka suoraan ja ääneen sanovat olevansa hyviä, taitavia ja lahjakkaita. Ajattelen heistä helposti pahaa ja kyseenalaistan heidän lahjansa ja tietonsa, koska he eivät ole "tarpeeksi" vaatimattomia. Suurelta osin syy lienee siinä, että kadehdin heitä, sillä haluaisin itsekin olla lahjakas ja pätevä; minuun on vain hyvin syvään juurtunut sellainen kaava, että itseään ei missään nimessä saa kehua eikä työntää eturiviin. Toisaalta tarkemmin asiaa miettiessäni ne ihmiset, joista maailmassa eniten pidän ja jotka lähimmäs itseäni päästän, paljastuvat läheltä katsoen juuri sen ihmislajin edustajiksi, jota pääsääntöisesti kartan: he ovat itsevarmoja ja omasta mielestään pätevämpiä kuin useimmat muut. Aivan kuin en itsekään tietäisi, onko itsevarmuus kartettava vai puoleensavetävä ominaisuus. Kuin olisin homofoobikko, joka yrittää kätkeä omat homoseksuaaliset tuntemuksensa itseltäänkin.
***
Lisäys: Hei kattokaa, tämä blogi on ollut olemassa jo muutaman päivän yli kaksi vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti