Tänään sitten hain fillarin kotiin. Maksoi 79 euroa, mutta kaipa se oli sen arvoista: takajarru pitää taas, etujarru ei kilju eivätkä ketjutkaan pudonneet kertaakaan kotimatkan aikana. Huollon yhteydessä joku oli nostanut pyöräni satulaa liian korkealle ja heti tuli ahteri kipeäksi sillä ajamisesta.
Tyttäret pukeutuivat partioykkösiinsä mustine hameineen ja sukkahousuineen ja lähtivät yrjömpäivänjuhlaan. Nailonsukkiksiin kiemurtelun lomassa kuulin tytär 2:n sanovan tytär 1:lle: "Hei, sulla on toi haaremi ihan vinossa!" Assosiaationa ihan hyvä, mutta haarakiilaa kyllä tarkoittivat.
***
En nuku. Tämä alkaa taas olla sietokykyni ylärajoilla. Hävettävää kyllä, moni unettomuuden veteraani olisi varmaan huipputyytyväinen siihen unimäärään mitä minä onnistun raapimaan kokoon. Minulle on kuitenkin liian vähän se, että joka yö parin viikon ajan olen nukkunut kolmisen tuntia vähemmän kuin mitä tarvitsisin käydäkseni kaikilla sylintereillä. On kuin pää olisi täynnä jotakin sähköistä häiriöääntä. Olen levoton ja ylikierroksilla, koko ajan väsynyt mutta iltaisin ja aamuöisin valitettavan virkeä.
Lehdissä on usein artikkeleja unihäiriöistä ja niksejä niiden voittamiseksi. Niksit, varsinkin lääkärien ja unitutkijoiden suosittelemat, saavat ihmisen tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi: tuollaiset selkeät ohjeet ja siltikään en onnistu. Vaikka teen kaiken oikein, nukun silti huonosti ja vähän. Olen jopa vähentänyt kahvinjuontini pelkkään aamukahviin, yhteen kupilliseen, puhumattakaan muusta. Näin yksinkertainen asia kuin nukkuminen, enkä sitäkään onnistu itse korjaamaan! Miten mahtaisi käydä vakavampien vaivojen kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti