Töissä oli tylsää kaiken päivää, mutta jollain aivolohkolla kävin koko ajan läpi vessanmaalausprojektiani. Ehdin jo eilen kittailla seinien naulanreiät. Se sujui niin huonosti, että suutuin itseeni ja lähdin salille riehumaan vähäksi aikaa, mutta tänään huomasin, että paikkailun paikkailu illalla sekä hionta tekivät tuloksesta jo varsin kelvollisen.
Viikkosiivottuani oman osani huushollista potkaisin projektin käyntiin. Imuroin vessasta kaiken irtoavan ja pesin likaisimmat sopet höyrypesurilla, kun käsipeli ei riittänyt. Juuri tässä vaiheessa soitti siskoni, joka soittaa minulle usein kotimatkallaan kuuden maissa, ja välillämme käytiin seuraavanlainen dialogi:
Sylvi: "En mä voi nyt puhua kauan kun just latasin höyrypesurin ja pitää pestä toi vessa ja sit pesen ne seinät vielä kidesoodalla ja sit tarvii teipata suojat lattiaan ja hioa ne seinät ja sit huomenna..."
Sylvin sisko: "...Hei kuka sä oot ja mitä oot tehnyt mun siskolle?"
Vakuutettuani, että en ole aidon Sylvin kidnapannut doppelganger (hm) jätin löpinät. Kidesoodapesu tuntui tekevän seinille hyvää, niistä tuli valkoisemmat kuin luullakseni kymmeneen vuoteen. Vastoin remonttioppaiden lupauksia pinta ei kuitenkaan mainittavasti himmentynyt, joten käyn seinät vielä läpi hiomapaperilla kunhan ne ehtivät kuivua. Poltin sormeni höyrypesurilla ja sitä kolottaa. Irrotin ovilistat kuin aikapoika (aikahenkilö) ja kuten olin aavistanutkin, ne on vaihdettava uusiin. Se ei johdu siitä, että olisin ne irrottaessani rikkonut, vaan vain siitä niiden pinta on ruma ja hilseilevä.
Hikoillessani puolentoista neliömetrin vessakopissa tulin lopullisesti todenneeksi, että jotkut sopet tulevat olemaan todella hankalia maalata. Peilikaapin tausta on osittain varmaan sudittava lattialla maaten. No, huomennahan tämäkin akrobatia nähdään. Otin vessasta ennen-kuvan, mutta se on turhan vihertävä, joten en liitä sitä vielä tänään tähän.
Jos joku nyt sattuu tätä lukemaan, niin huomenna saisi sitten pitää peukkuja, ettei tulisi sutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti