Työnhaun pienet ilot

Tulipa ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen näkökenttääni sellainen avoin työpaikka, että ihan halusin sitä hakea: kokoaikainen, suhteellisen lähellä, vakituinen. Hakeminen vaati taas yhdelle uudelle rekrytointisivustolle rekisteröitymisen, mutta sehän menee jo rutiinilla. Kirjoittelin nöyrästi laatikkoihin henkilötietoni, työhistoriani, koulutustietoni sekä osaamiseni kutistettuna yksittäisiksi avainsanoiksi. Koulutustietojen kohdalla oli ärsyttävä, pakolliseksi merkitty kenttä "koulutuksen kuvaus". Kuvailin sitten myös yli 20 vuotta vanhaa ylioppilastutkintoani sanalla "ylioppilastutkinto".

Käytin tietojen naputteluun ehkä parikymmentä minuuttia. Kun olin valmis, huomasin sivuston yläreunassa painikkeen, jossa ehdotettiin Linkedin-profiilin liittämistä mukaan. No, mikäpä siinä, tokihan minulla modernina työnhakijana sellainenkin on. Painoin nappia ja välittömästi suurella vaivalla rekryfirman sivulle kirjoittamani tiedot korvautuivat Linkedin-profiilini vastaavilla tiedoilla. Niin että jos vain olisin hieman aikaisemmin huomannut sen nappulan...

***

Flunssa ja päänsärky ja ylimalkaiset kolotukset tekevät päivästä ankean. Sain sentään töissä palautetta työtahdistani: siinä ei ole moittimista, täytän kiintiöt melko vaivattomasti. Niin oletinkin, suoraan sanoen, vaikka kuinka olenkin olevinani vaatimaton.