Lehtikatsaus

Päivän Helsingin Sanomissa on juttu eteläafrikkalaissyntyisestä työelämävalmentajasta Ben Nothnagelista. Mielenkiintoinen juttu sinänsä. Loppupuolella on pätkä, joka saattaisi rassata mielialaani enemmänkin, jos ei olisi vapaapäiväni:

Hankalan pomon kanssa on Benin mielestä kaksi vaihtoehtoa: joko lähdet tai teet asialle jotain. Puhu pomolle, tämän esimiehelle tai luottamusmiehelle.
Jos et tee mitään, ei sinulla myöskään ole oikeutta valittaa jokaisella lounastauolla.
"Näin muutut pomon agentiksi, joka levittää huonoa fiilistä."
"Lopulta on omalla vastuulla, onko töissä hyvä olla vai ei."

Kyllähän tuo osuu aika lähelle. En siltikään ole valmis tekemään omalla työpaikallani mitään edellämainituista. Luottamusmiestä ei ole. Esimiehelleni en puhu, koska hän ei kuuntele. Pomolleni en puhu, koska olen pelkuri. Lähtisin, jos suinkin löytäisin jotain parempaa tilalle. No, yritän sitten kovemmin olla valittamatta lounastauoilla, säästän valitukseni nettiin. En vain ole valmis panemaan persoonaani likoon työpaikalla, voin liian hyvin kuvitella mahdolliset seuraukset.

Mietin, onko tuokin Hesarin juttu oikeastaan kirjoitettu toimihenkilöiden, asiantuntijoiden ja toimistotyöläisten näkökulmasta. Minun on (lyhyehkön) duunariurani pohjalta vaikea kuvitella työpaikkaa, jossa suorittavan työn tekijän ja hänen pomonsa välit olisivat luottamukselliset ja avoimet. Ehkä sellaisiakin on, mutta pikemminkin lähtökohtana tuntuu olevan koko ajan se, että pomon mielestä työntekijä yrittää joka käänteessä huijata ja lintsata eikä tiedä omasta työnteostaan mitään vaan se pitää hänelle ylhäältäpäin sanoa.

Ylipäätään lehtien ja muun median artikkelit suomalaisesta työstä ja työpaikoista ovat erittäin usein toimistotyökeskeisiä, ikään kuin kaikki työ tehtäisiin näyttöpäätteen ääressä. Radiossa juuri kehotettiin välttämään istumista vapaa-ajalla, koska suomalaiset työikäiset kuulemma istuvat suurimman osan työpäivästään joka tapauksessa. Parin lähellä olevan työkaverin kanssa katsoimme toisiamme merkitsevästi tämän kuultuamme - kukaan meistä ei istu töissämme muuten kuin tauoilla. Saman uskon pätevän myös moneen hoitoalan työhön ja rakennusalaan, ainakin.

Mutta kuten sanottu, tänään on vapaapäiväni. Ulkona oli virkistävän viileää, pyöräilykypärän alle piti pukea huppu, jossa näytän imurin letkusta kurkistavalta marsulta.

Päivän kunniaksi vielä pieni musiikkipala:
Esko Kulonen