Jumissa

Ruotsalainen eläintarhasika tai sitten omakuvani tältä päivältä

Ei tässä nyt kyllä pääse eteen eikä taakse. Työt ottavat taas kaaliin erinäisistä syistä oikein kunnolla. Tai työt nyt ehkä eivät sinänsä, kai, vaan työpaikka. Pimenevä syksykin alkaa kaiketi vaikuttaa taas mielialaan. Pienet asiat tuntuvat raskailta, isommat asiat ylitsepääsemättömiltä.

No, tämä on ehkä taas vain tällainen päivä. Toivottavasti.

Mutta mitä muuta muka voisin tehdä työkseni? Maa on täynnä työttömiä ennestäänkin.

Kunnon angstipostaus tästä tulee kun vielä mainitsen kyseenalaistavani taas vaihteeksi sen, onko minusta mitään iloa ja/tai hyötyä kenellekään vai olenko vain rasite loputtomine asioiden veivaamisineni.

Tytär 2 jo esitti ratkaisun työongelmiini: "Rupea julkkikseksi niin ei tarvi käydä töissä!"