Top tykkänään

Minkä helkkarin takia minuun on iskostunut tämä tapa jäädä vatvomaan negatiivisia ajatuksia? Jos ja kun jokin asia hetkellisesti harmittaa, etenkin jos loukkaannun tai pahastun jonkun toisen ihmisen teoista tai tekemättä jättämisistä, niin en anna itseni unohtaa sitä, vaan palautan sen mieleeni uudestaan ja uudestaan. Ikään kuin haluaisin kantaa kaunaa, vaikka en tietoisesti haluakaan. Tänäänkin ajelin ihan hilpeänä pitkin Suomen maantietä ja lauleskelin radion mukana, ja koko ajan aivot yrittivät palauttaa mieleen aiempaa jurputuksen aihetta. Joku kytkin aivoissani on jäänyt päälle ja pyrkii torpedoimaan hyväntuulisuuden. Mutta nyt se on loppu! Tästä eteenpäin annan hyvän mielen ja hyvien ajatusten tulla ja peittää alleen huonot, jos niille huonoille ei kumminkaan mitään voi tehdä vatvomalla. (Jaha, näkis vaan...tiikeri tuskin pääsee juovistaan, mutta tästä pitäen ainakin yritän!)

Kuva on Paldiskista, jossa olimme käymässä viime syntymäpäivänäni. Laitoin sen tähän ihan siksi, että voin.