Makuuhuonehommia, osa II: Fifty Shades of Dirty White

Helatorstaina aloimme tehdä tapetoinnin pohjatöitä. Jälkiviisaasti ajatellen se oli ensimmäinen iso virhe. Olin ajatellut, että vanha tapetti on poistettava, koska se repsotti kulmasta; homman kestäessä tulin siihen tulokseen, että kulman olisi hyvin voinut leikata auki ja siistiä repaleet, ja tapetoida sitten vanhan tapetin päälle. Seinä oli kuitenkin kohtuullisen siisti muista kohdista.

Mutta kun kerran ruvettiin poistamaan vanhoja tapetteja, niin poistettavahan ne sitten oli. Käytimme veteen sekoitettavaa tapetinpoistajaa. Purkissa luki, että levitetään tapetille ja odotetaan 15 min, jonka jälkeen tapetti irrotetaan vuota kerrallaan. Ohje oli lievästi sanoen yltiöoptimistinen. Ainetta sai levittää monia moninaisia kertoja ennen kuin mitään tapahtui, ja silti saimme nyppiä seinää kynnet verillä. Myös lapsityövoimaa käytettiin tässä projektissa, houkuttimena viikkorahaa suurempi rahasumma. Kipsilevyseinäähän ei saisi kovasti kastella, joten siinä kokeilimme höyrypesurilla höyrytystä. Se toimi paikoin varsin hyvin. Joka tapauksessa pohjatöihin meni kaikkineen noin 9 tuntia, eikä siihen sisältynyt vielä pohjamaalaus.

Illalla yhdeksän maissa olimme paljastaneet seinäpinnat. Viehättävä avustajani osoittautui noin sata kertaa kärsivällisemmäksi tapetinpoistajaksi kuin minä, joten minä siirryin hiomaan hänen vielä nyppiessään kipsilevyseinää ja oviseinää. Sitten pakkeloin koloja. Siinäpä sitten toinen virhe: käytin tasoitetta ilmeisesti liikaa tai muuten väärin. Tästä lisää tuonnempana.

Yön vietimme sohvalla. Unta ei tarvinnut paljon odotella, sammahdin yhdeksältä. Aamulla heräsin "missä olen, kuka olen" -tunnelmissa, kun jälkikasvu rämäytti ovensa auki ja muistutti siitä että heillä kyllä on kouluaamu, vaikka minulla olikin vapaapäivä palkkatyöstä.