Makuuhuonehommia, osa III: kolmiosaisen trilogian päätösjakso

Perjantaille jäivät sekä pohjamaalaus että varsinainen tapetointi. Tasoitettujen kohtien hiominen sujui huonosti. Tasoitetöitä olen kuitenkin tehnyt aikaisemminkin ja onnistunut silloin aivan kelvollisesti, joten tässä osiossa en osannut odottaa vaikeuksia. Hiominen oli pölyistä ja rankkaa, kuten aina, ja loppujen lopuksi - tapetoinnin valmistuttua - osa tasoitetuista kohdista näkyy edelleen tapetin alta. 

Ensin kuitenkin pohjamaali. Päätin vasta viime hetkellä pohjamaalata seinät, vaikka moni oli epäillyt sen tarpeellisuutta; hyvä ratkaisu se oli kuitenkin. Seiniä ei nimittäin ollut alun perin maalattu, vaan ensimmäinen tapetti oli vedetty suoraan tasoitetulle kiviseinälle sekä kipsilevylle. Vain oviseinässä oli jokunen sutaus maalia pohjalla. Maalaamattomuus lienee ollut osasyynä tapetin poistamisen vaikeuksissa.

Maalaaminen oli hauskaa ja sujui nopeasti. Sävy oli valittu suhteellisen lähelle tapetin väriä. Maali kuivui purkin lupausten mukaan noin kolmessa tunnissa, joten iltapäivällä pääsimme aloittamaan tapetoinnin.

Tapetointi itsessään olikin oikeastaan hauskaa ja sujui hyvin. Kyrsiintyminen ja epätoivo unohtuivat ja toimimme viehättävän avustajani kanssa hyvänä tiiminä. (Kutsun puolisoani tässä avustajaksi, koska olen aina halunnut puhua "viehättävästä avustajastani"; todellisuudessa hän ei ollut mikään avustaja vaan teki työmäärästä vähintään puolet.) Kiviseinän tapetti ei vaatinut kuviokohdistusta ja saatuamme ensimmäisen vuodan seinään pääsimme nopeasti jyvälle. Leikkasimme tässä vaiheessa vielä vuodat etukäteen valmiiseen pituuteen.

Kulman tapetointia olin etukäteen miettinyt paljon, mutta käytännössä se sujui kätevästi ja tulos oli hyvä (ja toivottavasti myös kestävä). Sitten siirryimme kuviotapettiin, jossa etiketin mukaan oli vuorokohdistus eli joka toista vuotaa siirrettäisiin puolen kuviokorkeuden verran. Kohdistusmerkkejä tässä tapetissa ei kuitenkaan ollut, joten laittelimme kuviot vuorotahtiinsa silmämääräisesti. Avustajani oli tässä erittäin hyvä ja tulos oli mainio. Nyt emme enää leikanneet vuotia valmiiksi vaan levitimme liisterin seinään (kyseessä on ns. non-woven - tapetti), sitten minä nousin laittamaan yläreunan kohdalleen ja hivutimme vuodan puskusaumaan, ja leikkasimme alareunan rullasta irti vasta lopuksi. Kävimme työssä rohkeammiksi ja kuviotapetin saumoistakin tuli paremmat kuin kuviottoman.

Viehättävä avustajani kiinnittää jalkalistoja takaisin paikalleen.

Lopuksi vielä oviseinä, mutta se tuntui jo pieneltä hommalta, vaikka hieman matematiikkaa vaatikin. Kello oli noin kymmenen illalla kun kiinnitimme jalkalistat paikalleen, olohuoneessa metelöi televisio ja kaksi jääkiekkoa katsovaa teiniä. Suomi voitti Venäjän, me luuttusimme lattian ja kallistimme sängyn takaisin vaakatasoon. Ihailimme ja silittelimme seiniä, ja huomasimme tietenkin päätyseinällä muutamia ilmakuplia. Räyh.

Tärkeimmät työvälineet saivat nopeasti omat nimet: kuvassa punakahvainen P**seensuti sekä pienemmät, mustaharjaksiset Pensselisedät. Jalkalistojen kiinnityksessä vieraili tietenkin myös Meisselisetä.

Vaikka kiviseinän tapetista näkyy tasoitettuja kohtia läpi, olen silti tyytyväinen. Huone on kuin uusi, väri on sopivan retro juuri minun makuuni ja itse tapetointi onnistui varsin hyvin. Nyt kyllä kuitenkin äitini ilmaisua käyttäen "kuu näreen kiertää" eräänkin kerran, ennen kuin mitään vastaavaa kodinkunnostusprojektia suunnittelen.

Tätä kirjoittaessani minusta tuntuu, että ei pitäisi olla liian tyytyväinen, sillä jos on tyytyväinen niin jotain tapahtuu varmasti - ehkä ensi yönä herään siihen, että tapetit irtoavat rapisten seinistä, tai sitten löydän uusia, suuria ilmakuplia tapetista. Pessimismi on minussa hyvin syvälle sisäänrakennettuna.