Evakossa

Tiesin etukäteen, että kotikatsomon meteli Suomi-Ruotsi -jääkiekkoa katsottaessa tulisi olemaan helvetillinen. Koska kerrostaloasunnossa on vaikea päästä karkuun kuuloetäisyyden päähän, otin pelin alkaessa pyörän alleni ja karkasin. Parin kilometrin päässä järven rantamilla on eräänlainen piilopaikka, jossa käyn silloin tällöin istuskelemassa kesäisin; tästä tuli nyt tämän kesän ensimmäinen kerta.

Kun lähettyvillä on vettä, lintuja ja saari katseltavaksi, saattaa aika hurahtaa kuin huomaamatta. Mukanani oli kirja ja kamera, mutta suuren osan ajasta käytin ihan silkkaan tuijotteluun ja tajunnanvirtaan. Ihmisen ajatus on kyllä hämmästyttävän nopea. Jos asiat saisi tehtyä ja toteutettua edes tuhannesosassa siitä vauhdista jolla ajatusmaailma ne sopivassa vireessä ollessaan käsittelee, ei minullakaan olisi mitään keskeneräistä sen enempää huushollissani kuin pääni sisällä. Toisaalta ajatustensa pakottaminen ja komentaminen on hyvin vaikeaa, silloin ne kangistuvat ja hidastuvat. Mielenkiintoinen ilmiö on myös unen rajamaille siirtyessä tapahtuva aivotoiminnan omituistuminen; se, kun unta odotellessaan antaa ajatusten virrata, ja ajatusketjuihin ilmaantuu ensin yksittäisiä täysin järjettömiä asioita, kuten vaikkapa lentäviä taianomaisia käsilaukkuja. Sitten omituisuutta alkaa esiintyä yhä enemmän ja enemmän, kunnes sen määrä ylittää järkevien ajatusten määrän. Tässä vaiheessa sitä sitten siirtyykin kätevästi unennäön puolelle tai vaihtoehtoisesti havahtuu ajattelemaan: "Mitä ihmettä mun päässäni oikein liikkuu?".

Paluumatkalla kahlailin ojanpielissä katselemassa rentukoita, jotka ovat melkein suosikkikukkiani. Ne tuovat aina mieleeni tämän hienorytmisen runon:

Keväinen junamatka

Trolliusten vasarat

silmiäni takovat

hoi

mies herää!

kevät tekee terää

juna juoksee jyskyttäin

halki kenttäin vihreäin

rentukoita

kulleroita

kevään kultavasaroita

valkoisessa harsossaan

tuomet tanssii syliin

pian

pian joudutaan

kukkivihin kyliin.

Aaro Hellaakoski

Tästä runosta taas tulee yleensä mieleen eräs kouluaikainen kevätjuhla, jossa luokkatoveri sen lausui. Ohjelmanumeron kuuluttaja luki muistilappuaan hieman pieleen ja ilmoitti, että kuulisimme runon "Keväinen juomamatka".