Mariseva Sylvi:
"Kannattaako tuolla astangajoogassa edes käydä? Jo aurinkotervehdyksissä saa kokea olevansa surkea raakki, koska en kykene punnerrusasentoon ilman, että polvet ovat maassa. Persukseni yksinkertaisesti painaa niin paljon, että käsivarsien ja jalkaterien voima ei riitä sitä irti maasta pitämään. Eteentaivutuksissa opettaja sanoo aina, että takareidet rentoutuvat vasta, kun polvet ovat suorana; tämä tarkoittaa sitä, että minun takareiteni eivät tämän elämän aikana rentoudu. Opettaja sanoo, että kämmenet maahan, sormet varpaiden kanssa samaan linjaan ja päälaen on aikanaan tarkoitus päätyä maahan - minä sain toissaviikolla vasta ensimmäistä kertaa elämässäni sormenpäät maahan eteentaivutuksessa, ja sekin oli hyvin lämmiteltynä ja venyteltynä. Hartiaseisontaan pitäisi nousta jalat suorana, mutta mitä sitten pitää tehdä, jos ei vaan pääse sillä lailla (koska se ahteri painaa)? Jättää tekemättä kokonaan, vai? Niistä asennoista, joissa pää taipuu taakse, tulee päänsärkyä. Niskassa on varmaan jotain vikaa. Siltakaariasennossa en ikinä pysy kuin kahden hengityksen verran ja olen aina salissa ensimmäinen, jonka persaukset lätsähtävät maahan. Niin että pitäisikö tästä kaikesta vain ymmärtää, että tämäkään laji ei ole minulle tarkoitettu?"
Järkevä Sylvi:
"Minä tykkään oikeasti astangatunneista kovasti. Jos väliaikaisia raivonkyynelten partaalla vietettyjä hetkiä ei lasketa, niin niistä tulee aina hyvä olo, hymyilyttävä, miellyttävällä tavalla uupunut ja silti hereilläoleva. Kysymys ei ole suorittamisesta eikä revittelystä vaan keskittymisestä ja kehonhallinnan parantamisesta. Minun ei pitäisi ottaa tätä asiaa niin suoritushenkisesti, sillä loppujen lopuksi olen käynyt tunneilla vasta neljä kuukautta. Olen luonnostani kankea enkä ole elämäni varrella pahemmin venytellyt, siksi ei ehkä ole mikään ihme, että kämmeneni eivät mene lattiaan ihan tuosta vaan. Jooga on minulle hyväksi siksikin, että minun on opittava lopultakin, ettei heti tarvitse olla hyvä. Eikä edes kohta. Minun on annettava itseni olla huono ja silti tehdä asiaa, josta kuitenkin pidän ja josta kroppani nauttii. Minä SAAN olla huono ja kankea. Tämä ei ole koulun liikuntatunti enää; kukaan ei tule viereeni torumaan, jos en yritä hampaat irvessä. Ketään ei kiinnosta. Joogassa keskitytään omaan harjoitukseen."
Mariseva Sylvi:
*murjottaa vielä vähän huuli törröllä* "No okei, oli siellä tänäänkin kivaa. Siltä opettajalta oppii paljon siitä, mikä on järkevä ja hyödyllinen tapa tehdä asanat."
Järkevä Sylvi:
"No niin. Rennommin vaan. Ja kun sarjalippu joogakoululle loppuu, ilmeisesti huhtikuussa, ei ole mikään pakko hankkia heti uutta, vaan saan pitää taukoakin. Kun kuitenkin menen suorittamalla tämän elämän läpi, niin annan edes joogan olla pingotusvapaa rauhan ja mielihyvän saareke. Sikäli kun osaan. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti