Maaliskuun alun hajanaisia

• Ajattelin syksyllä, että kaupunginosa, jossa asumme, on maailman rumimpia paikkoja märkänä, harmaana ja lumettomana. Tänään tajusin, että märkänä, harmaana, ja likaisten lumikasojen kansoittamana se on vielä rumempi.
• Monesti esitetään ajatus, että kauniisiin ja sopiviin vaatteisiin pukeutumalla ihminen tekee itselleen jonkinlaisen palveluksen. Arvostaa itseään, tai jotain. Osoittaa tervettä itserakkautta ja huolenpitoa. Minä en pääse tälle rimalle. Jos voin valita, pukeudun aina mieluummin mukaviin vaatteisiin, joissa on helppo heittäytyä sängylle röhnöttämään, kuin hyvännäköisiin vaatteisiin. Kun tulen kotiin, riisun aina ensimmäiseksi farkut/julkisenpaikanhousut ja seuraavaksi rintaliivit. Kukin rakastaa itseään tavallaan.
• Rakastan kahvia ja suklaata. Vähän liikaakin.
• Minun ei tee mieli syödä kokolihaa ainakaan vähään aikaan, jos enää ollenkaan. Toisaalta tiedän, että en ryhdy totaalikasvissyöjäksi, vaan tulen jatkossakin syömään pääsääntöisesti sitä, mitä missäkin paikassa on tarjolla.
• Olen oikeastaan aika onnellinen. Se on outoa ja melkein pelottavaa. Heti tunkee sellainen vänkäys mieleen, että ei se kauan kestä kuitenkaan.