Kyllä, liinavaatekatsaus. Koska luen usein muiden ihmisten blogipostauksia tylsistä aiheista, kirjoitan itsekin niin tylsistä aiheista kuin suinkin keksin. Välillä. (Aina?)
Minulla on oikeastaan loistava olo. Voisin jopa sanoa, että olen onnellinen, ellei se tuntuisi suorastaan pahan silmän kutsumiselta. Heräsin ikävän varhain, viiden jälkeen, mutta olin virkeä. Join kahvit, tein hieman kirjallisia töitä ja olin edelleen onnellinen. Päätin uhkarohkeasti siivota liinavaatekaapin.
(Sana "liinavaatteet" on muuten aina tuntunut sellaiselta, jota käyttävät vain jotkut paljon sivistyneemmät ja hienommat ihmiset kuin minä. En oikein usko, että meillä on kaapissa liinavaatteita. Vain pyyhkeitä ja pussilakanoita, ja satunnaisia froteisia aluslakanoita.)
Siivoaminen käsitti tosin vain itse lakanoiden ja pyyhkeiden järjestelyn ja perkauksen; komerossamme on pohjakerros, johon kajoaminen ei ole viisasta, sillä sieltä saattaa löytyä jotain elävää tai vaihtoehtoisesti trilobiittien fossiileja. Työtä oli siis vain sopivasti. Havaitsin, että kaapissa on 8 vaaleanpunaista (eri sävyjä) kylpypyyhettä ja 7 sinisen sävyistä. Yhtäkään näistä en muista itse ostaneeni, sillä en koskaan ostaisi vaaleanpunaista saati kukallista. Lahjoiksi tulleet siis. Todennäköisesti osa on saatu häälahjaksi noin 19 vuotta sitten, ja joitakin on käytetty suunnilleen kerran, jos sitäkään. Mihin kaksi ihmistä tarvitsisi viittätoista kylpypyyhettä? Varsinkin, kun puoliso käyttää lähinnä poikamiesaikaista Coca-Cola -pyyhettään ja minä turkoosia mainospyyhettäni. Lisäksi sitten tietysti tulevat lastenversiot. En usko ostaneeni itse lapsilleni yhtään kylpypyyhettä, vauva-aikoinakin käytettiin äitiyspakkauksen söpöä hupullista. Kaapissa seikkailevat Disney-hahmot ja Muumit, mukana myös yksi hämmentynyt 80-lukulainen Mikki Hiiri (mummolasta mukaan tarttunut). Kun tyttäret aikanaan lentävät pesästä, lykkään nämä iloisenväriset froteet heidän matkatavaroihinsa. Kylpypyyhkeet eivät näemmä kulu lainkaan käytössä, olen havainnut. Paitsi se puolison Coca-Cola -pyyhe, joka on rispaantunut mutta jota ei tietenkään saa heittää pois eikä alentaa siivousrätiksi.
Pussilakanoitakaan emme ole omilla varoillamme ostaneet varmaan yhtäkään paria. Häälahjoiksi saadut ja äitimuorin opiskeluaikoina lahjoittamat alkavat hiljalleen repeillä pesussa ja rullattaessa, joten niissä on pientä poistumaa sentään. Silti pussilakanoita on noin 50 prosenttia enemmän kuin oikeasti tarvitsisimme ja käytämme. Haaveilen joskus uusista, kauniista Finlaysonin lakanoista, mutta enhän voi ostaa sellaisia, koska ei ole mitään tarvetta! Aluslakanat ja käsipyyhkeet tuntuvat olevan ainoat varsinaisesti käytössä kuluvat artikkelit, niitä on välillä hankittu. Tyynyliinoja on järkyttävä määrä, enemmän kuin niihin sopivia lakanoita; tyynyliinojahan saattaa saada lahjaksi yksittäinkin. Löysin röyhelöreunuksiset systeemit, joissa oli hempeä kuva ja teksti: Ei ole suurempaa onnea kuin toinen ihminen. Verensokerini nousi välittömästi kriittisiin lukemiin.
Järjestys on ihana asia. Tekee mieli ottaa valokuva siisteistä ja kauniista hyllyistä, joilla pinkit ja siniset kylpypyyhkeet sekä röyhelöiset tyynyliinat lepäävät herttaisesti.
Aikaisessa heräämisessä on se hankala puoli, että alkaa haluta lounasta jo kymmenen aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti