Työttömän arkiviisu

Työttömille kun aina sitä risusavottaa ehdotetaan, niin nyt olen sitten jotakin sentapaistakin kokeillut. Tarjouduin raivaamaan pihatienpätkän niin, että siskolikan auto mahtuisi siitä peräkärryineen ajamaan. Aseenani oksasakset, metsurihenkinen ruutupaita ja kumisaappaat kävin villiintyneen kanukkapensaan kimppuun. Myös koivu ja hopeapaju saivat osakseen karsintaa. Enpä ollut tiennytkään, että oksasaksilla saa kahden sormen paksuisiakin oksia poikki.

Ennen...

...ja jälkeen.

Kaipa siitä nyt mahtuu. Kanukkapensas oli kuin scifielokuvasta: kun yhden haaran sai poikki, ponkaisi esiin kolme tai neljä uutta oksaa, jotka valtasivat jo raivatun alueen. Karsin siitä parissa tunnissa noin neljäsosan, mikä kaiketi riitti tältä erää. Kuvissa kanukka on oikealla; siitä näkyy vain pieni osa.

Eli olen kenties tehnyt jotain hyödyllistäkin, vastineeksi työttömyysturvasta. Ai, mutta enhän tosiaan saakaan vielä mitään työttömyysturvaa!