Miksi aina, tai ainakin usein, tuntuu siltä, että pitäisi olla niin paljon enemmän kuin on? Näen ohimennen jonkun facebook-kaverin triathlonkuvia ja alan heti tuntea syyllisyyttä siitä, että en edelleenkään viitsi käydä juoksulenkeillä enkä juuri ole käynyt kuntosalillakaan, ainakaan tällä viikolla. Ura-aiheisia statuspäivityksiä nyt ei kannata tietysti edes mainita. Enhän minä ole edes mitenkään kunnianhimoinen ihminen, miksi sitten olen niin kova kadehtimaan ihmisiä, jotka onnistuvat paremmin kuin minä? En kuitenkaan ole kovin valmis vaivannäköön. Turhaa tunne-elämän sekoilua vain.
Parvekebasilika näyttäisi jäävän henkiin. Lehdet ovat terhakammin pystyssä. Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti