Voivoi

Olen herkkänahkainen, minun on vaikea sietää muun muassa sitä että minua ei noteerata tai oteta vakavasti. Tämä tuli taas mieleen, kun seisoin normaaliin tapaan näppäilemässä sorvin taulua ja esimieheni tuli paikalle asiakkaan kanssa. Asiakas puhui pitkät latikat jotain, mikä liittyi käsillä olevaan työhön. Olin paikalla, kahden metrin päässä, mutta hän ei osoittanut sanojaan minulle eikä edes katsonut minuun. Sitten esimieheni ikään kuin tulkkasi asiakkaan ohjeet minulle, käytännössä siis toisti saman. Mietin, näytänkö niin tyhmältä, että minun ei voi olettaa ymmärtävän suomenkielistä puhetta.

Työntekijän rooli on muutenkin jokseenkin kiintoisa silloin, kun asiakkaita tai potentiaalisia asiakkaita kiertää pajalla. Minulle ei ole oikein selvinnyt, miten silloin pitäisi olla. Aiemmin tervehdin ohikulkevia vieraita nyökkäämällä ja kenties jopa hymyilemällä ja sanomalla päivää, kuten tervehtisin ihmisiä ylipäätään, mutta useimmiten he katsoivat lävitseni. Nyttemmin lähinnä yritän olla kuin en olisikaan. Etenkin silloin, jos työvaatteeni ovat kovin likaiset. Minulla on muuten usein porukan likaisimmat vaatteet - monet muut onnistuvat tekemään paljon sotkuisempaakin työtä likaamatta itseään. Mitä mahdan tehdä eri tavalla?

***

Ukoilla on joskus pajalla tapana heitellä puolihuolimattomasti isoa kuminuijaa niin, että se kiepahtaa ilmassa ympäri ja heittäjä saa silti kopin varresta kiinni ottaen. Kokeilin sitä taas, eikä se ollut vaikeaa. Kaksi kertaa meni hyvin, mutta kolmannella kerralla heitto meni hieman pitkäksi ja nuija kolahti kyynärvarteen. Mustelma on toistaiseksi varsin vaatimaton.