Poissa elementistään

Istuin tänään tauolla pukuhuoneessa lukemassa, kun näin silmäkulmastani liikettä lattialla. Pölyisten linoleumiruutujen poikki taapersi piskuinen rupikonna, mitaltaan noin peukaloni kärjestä ensimmäiseen niveleen. Sen takajalkoihin oli tarttunut öljyistä pölyä. Otin konnan käteeni ja sanoin sille: "Voi elukkaparka, sä olet nyt kyllä ihan väärässä paikassa." Varsin kuivaltakin tuo onneton näytti, joten vein sen pihalle varjoisaan ja sateesta kosteaan kukkapenkkiin. Jälkeenpäin käteni muisti pitkään, miltä liikahteleva ja nuljahteleva otus tuntui kourassa.

Kuvan konna ei liity tämänpäiväiseen tapaukseen, vaan on vuodelta 2007, mutta käsivarsi on kyllä minun.