Yksi asia puolisoista (ylipäätään henkilöistä, joilla on keskenään yhteisiä lapsia): joissain asioissa kukaan muu ei ole kanssasi täysin samassa joukkueessa. Puolisosi ja/tai lastesi toinen vanhempi on ainoa, jonka kuullen voit estottomasti kehua lapsesi lahjakkuutta. Hän on samaa mieltä. Hänenkin mielestään juuri teidän yhteiset lapsenne ovat mielenkiintoisen ja ilmeikkään näköisiä ja persoonallisia, eivätkä naapurin penskat pääse lähellekään samaa tasoa. Voitte ainakin kahden kesken onnitella itseänne siitä, kuinka hyvin olette kasvatusasioissa onnistuneet, vaikka julkisemmissa yhteyksissä vähättelisittekin suoriutumistanne tai osallistuisitte yleiseen keskusteluun kasvatuksen sudenkuopista. Tämä toimii myös toiseen suuntaan: negatiiviset omaa lastasi koskevat asiat voit täysin avoimesti tunnustaa vain henkilölle, jonka suhde lapseen on omaasi vastaava. Hän on todennäköisesti törmännyt samaan ongelmaan, onhan kyse samasta lapsesta. Hän ei ala ensimmäiseksi neuvoa sinua eikä jyrää kokemuksiasi omillaan, vaan huokaatte samaan tahtiin ja olette hetken hiljaa.
Jaa mikäkö tämän ajatuksen ilmoitustaululle kirvoitti? Vanhempainillassa käyminen tietenkin. Ylempien astraalitasojen olennoille kiitos siitä, että tämäniltainen vanhempainilta koostui lähes pelkästään merkityksellisestä asiapuheesta. Kukaan puhujista ei onneksi kaivanut esiin opetussuunnitelman perusteita. Muistan hieman liian monta vanhempainiltaa, joissa olen kärvistellyt minitekstisiä kalvoja katsellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti