No niin, olen palannut normaaliin. Heräsin vain lievästi vaivalloisesti kuudelta ja olin jo ennen seitsemää leimannut kellokortin. Työpisteeni oli sekaisin, kuten olin arvannut, mutta mittavälineeni olivat siellä mihin olin ne jättänyt. Ruokatuntiin mennessä tuntui jo aivan siltä, että en ole ollut päivääkään poissa pajalta, vaikka vielä viime viikolla mietin, muistanko enää miten sorvit ja robotit käynnistetään.
Näinä päivinä lukemattomat suomalaiset sanovat tai kirjoittavat palaavansa sorvin ääreen, mutta luultavasti suurin osa heistä ei tee niin konkreettisesti. Missäköhän vaiheessa sorvista on tullut yleisnimitys työpisteille?
Muutaman viikon harkittuani menin tänään paikalliselle kuntosalille ja liityin jäseneksi. Kuntosalilla käyminen on tähän asti ollut yksi niistä asioista, joihin minun ei pitänyt koskaan elämäni varsitiellä ryhtyä. Mitähän oikein tuli tehtyä ja mitä tästäkin seurannee? Ja mikä mahtaa olla seuraava periaate, josta luovun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti