Työstöä

Unessa hiihdin ilmeisesti lapsuusmaisemieni hiekkaharjulla. Uniminäni päätti, että lähdenpä tuota toista reittiä, enkä vanhaa tuttua paluulatua. Toinen reitti olikin sitten vuoroin umpihankea, vuoroin järkyttävää ylämäkeä ja toisten pihoilla kulkevaa ruppaista polkua; välillä suksetkin tahriintuivat ladulle roiskuneeseen maaliin. Ja pimeäkin tuli. Heräsin hengästyneenä. Uni on hyvinkin altis tulkinnoille.

***

Yläkoululainen tuo mukanaan niin paljon lappusia vanhempien allekirjoitettavaksi, että vanhemmille tuntuu olevan enemmän läksyä kuin itse lapselle. Asia, jota ihmettelen: eikö näissä sähköisissä reissuvihoissa, Helmessä ja Wilmassa, ole sellaista ominaisuutta, jolla voisi kerätä vaikkapa vanhempainiltaan ilmoittautumiset, vai eikö ominaisuutta vain käytetä tai osata käyttää? Perhanasti ärsyttää nuo allekirjoita-ja-leikkaa-alaosa-irti-ja-oppilashan-ei-sitten-hukkaa-tai-unohda-sitä - aaneloset. Kun kaikki muu asia kulkee sähköisten viestimien kautta. Tytär 1:n entinen luokanvalvoja jopa käytti vanhempainvarttien aikojen varaamiseen Helmeä, mikä oli kätevää. Tytär 2:n luokanvalvoja lähettelee rastitettavia lappuja, yleensä aivan viime tingassa ennen kuin varattavat ajat alkavat pyöriä.