Vietin lauantai-iltaa tanssien. Parikymmentä ihmistä, kaikki selvin päin mutta käyttäytyen kuin olisivat hieman pilvessä. Välillä isossa piirissä, välillä parin kanssa, välillä joukossa-yksin. Silmät kiinni tai auki, musiikki korvissa ja selkärangassa sykkien.
Koska olen suuren osan elämääni tuntenut ja pelännyt näyttäväni typerältä, en kyennyt aivan kokonaan päästämään sisäistä tarkkailijaani lomalle. Oli kuitenkin pitkiä hetkiä, joina vain tunsin ja koin, en ajatellut. Keho liikkui, muut ihmiset liikkuivat lähellä, kynttilät lepattivat ympärillä.
Kosketin tuntemattomia ihmisiä ja he koskettivat minua. Katsoin silmiin ja katseeseen vastattiin. Olin mukana, vaikka olinkin edelleen oma jäykkä ja arka itseni.
Kyllä, se tosiaan olin minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti