Puutteellisena hylätty

Työnhausta tippuu hylsyjä tasaiseen tahtiin, siihen samaan tahtiin, jolla hakemuksia laitankin. Viikon sisällä taas kolme. Olen hakenut aika rohkeasti paikkoja, joihin koulutukseni ja kokemukseni viittaavat vain osittain, ja myös sellaisia, joissa vaaditaan kokemusta, jota minulla ei ole, mutta joihin muuten sopisin. Kielellinen lahjakkuus pääsee ainakin käyttöön, kun pyrkii mahdollisimman aukottomasti mutta lyhyesti perustelemaan, miksi hoitaisi juuri kyseistä tehtävää menestyksekkäästi. No, yhden hakemuksen aloitin vähemmän punnituin sanankääntein, sanoilla "Olen etsimänne henkilö". Kun ei mitään hävittävää ollut.

Joitakin vuosia sitten muuten työnhaun asiantuntijat paasasivat melko lailla siitä, että paperihakemus ei riitä vaan avoimesta paikasta pitää soittaa ja osoittaa sillä lailla kiinnostuksensa. Nykyään lähes jokaisessa työpaikkailmoituksessa, jota pidän itselleni varteenotettavana, on sanat "emme vastaa puhelintiedusteluihin" tai ei lainkaan puhelinnumeroita, pelkkä hakemuksen vastaanottajan sähköpostiosoite. Ilmeisesti innokkaita, päteviä ja sopivia hakijoita riittää niin pilvin pimein, että kiinnostus puhelinsoiton muodossa ei enää ole merkitsevä karsintatekijä.

Olen väliinputoaja. Minulle on jo monesti valintaperusteita kysyessäni sanottu, että olen liian koulutettu hakemaani paikkaan. Toisaalta sellaisiin tehtäviin, joita ikäiseni ja vastaavalla tasolla kouluja käyneet ihmiset pääsääntöisesti hoitavat, olen aivan liian kokematon ja vääränlaisia töitä tehnyt. 

No, hyvä on. En ole väliinputoaja, vaan itse olen omat virheeni tehnyt. Syyttäkää pois, syyllisyyden kantoon olen jo tottunut. Olen melko lailla luopunut urakehityshaaveista, sillä todennäköisempää lienee, että tulen lopun työikääni tekemään pätkätöitä ja satunnaisia tuurauksia. 

***

Puolison työnteon tukemisen nimissä ja kotirouvan identiteettiäni kehittääkseni opettelin eilen tekemään kaalikääryleitä. Se oli työlästä, mutta niistä tuli hyviä. Ja iso satsi.

Lueskelin taas Hesarin nettikommentteja erinäisiin artikkeleihin. Vaikka ei pitäisi. Siitä tulee myrkyttynyt olo. Mutta sitä taas mietin, että minkähän takia sana "työtön" on ihmisten mielissä niin sidoksissa sanaan "sohva". Sohvalla istuminen, saati makaaminen, on ilmeisesti tuomittavinta mahdollista toimettomuuden muotoa. Itse kyllä pidän enemmän sängystä.