Joogasalissa aamulla viereeni levitti mattonsa se sama syntisenkomea mies, joka jututti minua taannoin tanssitapahtumassa ihan oma-aloitteisesti. Tänään hän ei vaikuttanut tunnistavan minua. Saatan tietysti näyttää hieman erilaiselta shortseissa ja t-paidassa tukka silmillä ja naama hikisenä. Tervehdin tietysti silti, tunnin jälkeen. Muistin nimenkin. Sitten katosin nopeasti pukuhuoneeseen.
maanantai 14. syyskuuta 2015
Sama pää kesät talvet
Unet ne vilkastuvat vaan, ja käyvät rasittavan yksityiskohtaisiksi. Aamulla heräsin puutuneena vatsaltani, tyynyn kulma kuolassa. Kesken unen, jossa lauloin Mikko Alatalon kappaletta Rikoo on riskillä ruma. Osasin sanat unessa yhtä perusteellisesti kuin valveillakin osaan (yksi harvoja lahjakkuuksiani on helvetinmoinen muisti, mitä tulee lauluihin ja runoihin), eikä siinä unessa sitten oikeastaan muuta tapahtunutkaan. Päätä on sen jälkeen särkenyt, mikä ei ole ihme.
Joogasalissa aamulla viereeni levitti mattonsa se sama syntisenkomea mies, joka jututti minua taannoin tanssitapahtumassa ihan oma-aloitteisesti. Tänään hän ei vaikuttanut tunnistavan minua. Saatan tietysti näyttää hieman erilaiselta shortseissa ja t-paidassa tukka silmillä ja naama hikisenä. Tervehdin tietysti silti, tunnin jälkeen. Muistin nimenkin. Sitten katosin nopeasti pukuhuoneeseen.
Joogasalissa aamulla viereeni levitti mattonsa se sama syntisenkomea mies, joka jututti minua taannoin tanssitapahtumassa ihan oma-aloitteisesti. Tänään hän ei vaikuttanut tunnistavan minua. Saatan tietysti näyttää hieman erilaiselta shortseissa ja t-paidassa tukka silmillä ja naama hikisenä. Tervehdin tietysti silti, tunnin jälkeen. Muistin nimenkin. Sitten katosin nopeasti pukuhuoneeseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Cruel and unusual toi Mikko. Sinuna tekisin ilmoituksen moisesta jonnekin, ei enää Alataloa uniin!
VastaaPoistaMillehän taholle tuollaisesta voisi ilmoittaa? Ja ottaisiko sama taho vastaan myös muita valituksia unen laadusta ja määrästä? Kohta varmaan uneksin Frederikistä.
VastaaPoista