Piipussa

En tiedä, miten näin on voinut tapahtua henkilöhistoriani huomioonottaen, mutta olen harrastanut liikaa liikuntaa! Olin tänään astangajoogassa ja se oli korsi, joka katkaisi kamelin selän. Ohjaaja havaitsi, että paikalla ei ollut yhtään täysin aloittelijaa, joten hän päätti vetää harjoituksen rankemman päälle kaikkine väliliikkeineen. Jooga tuntui mainiolta (fuskasin vähän aurinkotervehdyksissä) ja hilpaisin kotiin ihan virkeänä, mutta loppupäivä onkin mennyt ihmetellessä. Että mikä on, kun ei palaudu, eikä pääse sängystä kunnolla ylös, ja sattuu ja väsyttää ja on huono olo. Viikonloppuna treenasin uuden ja entistä melko lailla raskaamman saliohjelmani mukaan, ja se on osasyyllinen tähän sammahtamiseen. Olen viime ajat yrittänyt pysyä liikkeessä tavalla jos toisellakin estääkseni edelleen vaivaavaa harmia, surua ja ketutusta kasautumasta liikaa rintalastan taakse, ja siksi kai alkaa fysiikka välillä panna kampoihin.

Viime viikolla kokeilin muuten hetken mielijohteesta "jalkakuorintasukkia", näitä muovipusseja, joiden sisältämä myrkky kuorii jaloista kovettumat. Pidin niitä säädetyn ajan, puolitoista tuntia, katsellessani MM-kisoja. Sitten pesin jalat ja unohdin koko jutun. No, kyllähän siinä käyttöohjeessa luki, että kuoriutuminen alkaa viikon sisällä tai jotain, mutta prosessi yllätti hieman dramaattisesti. Aamulla joogassa ihmettelin (sen minkä hikoilulta ja ujjayi-hengitykseltä kerkesin), mitä ihmeen hiutaleita ja riekaleita matossani sekä vaatteissani on. Jalkani olivat ilmeisesti joogamaton kosketuksen avittamina innoittuneet aloittamaan nahanluontinsa. Kuollutta ihoa irtosi, ja irtoaa edelleen, suurina riekaleina. Iljettävää katseltavaa, säälin sitä tyyppiä, joka joogasi vieressäni, sillä hän joutui näkemään, kuinka liikkeiden välissä luudin kädellä nahanriekaleita sivuun ja kuinka jalkani näyttivät olevan hajoamassa hiljalleen kappaleiksi. Tunnin päätyttyä kokosin nöyrästi aikaansaamani sotkun kouraani ja hipsin roskikselle.