Jokin aika sitten kyykkiessäni mustikoita poimimassa Porintien varressa koin äkillisen säikähdyksen, kun aivan takaani kuului kovaääninen sähähdys. Ketään ei näkynyt missään enkä ollut huomannut mitään erityistä, mutta ääni muistutti sitä, jonka vihainen kissa päästää. Hyppäsin tietysti pystyyn ja otin pari askelta poispäin. Ajattelin käärmettä. En tosin tiedä sihisevätkö suomalaiset käärmeet, mutta ensimmäinen mielleyhtymäni se oli.
Eilen sitten sain tekstiviestin ja tajusin, että metsä-ääni oli kuulunut kännykästäni, joka oli ollut vyölaukussa selkäpuolellani. Olen jossain mielenhäiriössä vaihtanut tekstiviestin ääneksi tuollaisen sihahduksen - luulen sen matkivan löylynheiton ääntä.
Missä elokuvassa ja tilanteessa se olikaan se iskulause, että ei ole muuta pelättävää, kuin se, minkä tuomme mukanamme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti