Sylvi: "Kysy multa, mitä mä olen tänään tehnyt!"
Puoliso: "...No, mitä sä olet tänään tehnyt?"
Sylvi: "Pesin ja silitin keittiön ja makkarin verhot!"
Puoliso: "Miksi?"
Täytyy myöntää, että joskus ihmettelen sitä itsekin.
***
Elän henkisesti huonoa aikaa. Ajatukset kiertävät vain yhtä ja samaa. Olen ollut tyhmä ja naiivi, missä sinänsä ei ole mitään uutta. Olen pettynyt, ehkä eniten itseeni.
Pitäisi kai kaivaa esiin vanha iskulauseeni, jota käytin opetustilanteissa aikanaan: Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
***
Jälkikirjoitus vähän myöhemmin:
Minulle on toistuvasti sanottu, että olen hyvin ankara itselleni. Kerran sen sanoi jopa ammatinvalintapsykologi joidenkin monisivuisten testien päällimmäisenä tuloksena. Ihmettelen tätä. Minusta kun pikemminkin tuntuu, etten ole itselleni lähimainkaan tarpeeksi ankara. Jos en olisi häpeilemättömästi uskonut itseeni ja omaan arvooni, en olisi tähän nykyiseenkään umpitunkioon joutunut. Olisi vain pitänyt ajoissa ymmärtää läksyttää itseään siitä, että kuvitteli olevansa jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti