Oh, jeeziz. Onkohan kukaan lääkäri koskaan ollut tyytyväinen siihen, miten itseäni liikuttelen? Minua kyrsii tuo lausunto nimenomaan siksi, että nykyään liikun vähintäänkin sen verran, mitä suurelle yleisölle suositellaan, ja omaan aiempaan tasooni nähden suorastaan paljon. Käyn salilla keskimäärin kahdesti viikossa, käyn astangajoogassa kerran tai kahdesti viikossa, käyn kolmen vartin lenkeillä. Totta on, että en juokse kymmenen kilometrin lenkkejä enkä pyöräile kahta tuntia kerrallaan. Totta on myös, että aerobisen liikuntani määrä on vähentynyt, mutta heureka: se johtuu nimenomaan siitä, että jalkani on ollut niin pitkään kipeä ja pahentunut aina juoksemisesta!
Olen ollut liikunnallisuuteni lisääntymisestä salaa itseeni tyytyväinen, samoin kuin siitä, että osaan jopa nauttia liikkumisesta. Ei ilmeisesti olisi pitänyt rohjeta ajatella itsestään positiivisesti tässäkään asiassa. Se, mitä olen ja teen, ei varmaankaan koskaan riitä.
***
Molemmissa kotihousuissani on reikä persuksissa. Tyttäret ovat kieltäneet minua viemästä edes roskia ne jalassa. En tottele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti