Lapsuudenkodissani oli kekäläinen. Alunperin sana tarkoitti puun pahkasta kaiverrettua laakeaa astiaa, johon oli tapana laittaa kaikenlaista pientä rojua, kolikoita, hakaneuloja ja ennen kaikkea avaimet. Kekäläinen sijaitsi lähellä eteistä ja/tai puhelinta ja sen paikka vaihteli hieman vuosien varrella. Jossain vaiheessa itse esine nimeltä kekäläinen jäi pois käytöstä, mutta siitä huolimatta paikkaa johon avaimet laskettiin kotiin tultaessa kutsuttiin kekäläiseksi. Kuulen edelleen äitini sanovan avaimista tai jostain muusta pienikokoisesta ja tärkeästä esineestä, että "se on siinä kekäläisessä", mutta nykyään äiti ja isä tarkoittavat sillä, että esine on keittiön sivupöydällä tai sen yhteydessä olevalla pienellä hyllyllä. Kekäläisen käsite on siis laajentunut ja pitää sisällään kokonaisen alueen.
Tämä tuli tänään mieleeni, kun kärhämöin puolison kanssa siitä, mikä on ainoa oikea paikka säilyttää auton avaimia. Minulla oli kiusaus sanoa, että niiden pitäisi olla siinä kekäläisessä. Omassa kodissani tarkoittaisin sillä eteisen lipaston päällistä. Puoliso tarkoittaisi tosin varmaankin eteisen hyllyä.
Piti googlettaa sana kekäläinen, jotta saisin tietää sen tosiasiallisen sisällön. Suurin osa osumista viittasi jääkiekkoilija Jarmo Kekäläiseen. Google ehdotti jatkohauksi "kristiina kekäläinen alasti".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti